Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miellyttävän odotuksen vallassa Helen laittaa vierashuonetta valmiiksi ystävänsä Nicolan vierailua varten. Nicola, tuo käytännöllinen ja hyväntuulinen, itselliseen elämään tottunut nainen oli aina saanut Helenin nauramaan. Maailmaa oli mahdoton kuvitella ilman häntä. Ja nyt Nicola tarvitsee majapaikan kolmeksi viikoksi Sydneystä, jonne hän on tulossa saamaan vaihtoehtoista tehohoitoa syöpäänsä. Helen sijaa vuoteeseen vaaleanpunaisen pussilakanan ja pöyhii riviin tyynyjä, joista valita. Kaikki yksityiskohdat ovat tärkeitä, Nicolalla on niin tarkka värisilmä ja rakastettavan boheemi luonne. Siispä vielä yöpöydälle muutama ukulelen sointukartta ja mukiin muutama vihreä oksa takapihalta!
Helen on eronnut ja asuu yksin, mutta hän on ilmeisen onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Hänen tyttärensä asuu aivan naapurissa ja pieni tyttärentytär Bessie piipahtelee ahkerasti mummolaan. Hilpeinä ja auringosta nauttien Helen ja Bessie lähtevät nytkin yhdessä Nicolaa lentokentälle vastaan. Lentokentällä totuus iskee vasten kasvoja; Helen etsii matkustajien joukosta pitkää ja ryhdikästä ystäväänsä ja on tuskin tunnistaa väentungoksessa horjahtelevaa ja sairauden haurastamaa vanhusta. Järkyttynyt Helen ohjaa ystävänsä ensimmäiselle tuolille istumaan ja käskee Bessien pyytämään kentän henkilökunnalta pyörätuolia. Uupunut ja kylmästä tärisevä matkaaja ei jaksa ilahtua talon tervetuliaisilmeestä, eikä kevätilman täyttämistä huoneista. Vasta öljylämmittimen hohka, kuumavesipullot ja paksut täkit vaivuttavat vieraan unenhorteeseen.
Helenin näkökulmasta vierailu on saanut aivan uuden käänteen.
”Miten kauan hän oli ollut näin huonona? Miksei kukaan ollut varoittanut minua? Mutta toisaalta – kuka sen olisi tehnyt? Nicola oli itsellinen nainen, hänellä ei ollut miestä eikä lapsia. Kellään ei ollut velvollisuutta huolehtia hänestä.”
Jo ennen lähtöään kotoaan Melbournesta Nicola on saanut rajuja C-vitamiinihoitoja. Nyt hänellä on edessään kolmen viikon hoidot Sydneyssä Theodore-instituutissa. Itse professori Theodore on vakuuttanut Nicolan siitä, että rankat hoidot ajavat myrkkyjä ja ”koko hemmetin syövän” pois kehosta. Suurten C-vitamiiniannosten lisäksi hoitoklinikalla annetaan otsonisaunahoitoa, jonka kerrotaan perustuvan ikivanhaan luontaisterapeuttiseen syövänhoitofilosofiaan. Nicola katsoo Theodoreen kuin pelastajaan – ja jos vain jaksaa, huitaisee kädellään Helenin ennakkoluuloille. Rajut vaikutuksethan kertovat vain siitä, että hoito puree!
Helen hoitaa ystäväänsä päivin öin, hän vaihtaa lakanoita sänkyyn ja lämmittää keittoa, kyyditsee Nicolaa hoitoihin. Helen on karsinut elämästään kaiken muun ja hän on väsynyt ja kauhuissaan tilanteesta. Hän on vihainen, koska pitää Theodoren hoitoja huijauksena ja puoskarointina. Nicola on itsepäinen ja haluaa roikkua toivon säikeissä kiinni pahoinvointinsa keskellä. Kuinka paljon ihmiseltä vaatiikaan se hetki, kun on myönnettävä lähestyvä kuolema itselleen ja toisille?
Vierashuone puhuttelee syvästi jo tekstityylillään; silloin kun on keskityttävä vain olennaiseen ja selviämiseen, ei ole aikaa haahuilla monisanaisesti tai maalailla sateenkaaria menneisiin. Vierashuoneesta voi todellakin tulla vieraan huone. Helenin ja Nicolan ystävyys ei ole kadonnut minnekään, mutta olosuhteet pakottavat sen muuttumaan. Vakava sairastuminen horjuttaa saamisen ja antamisen tasapainoa ihmissuhteessa eikä avuttomuus ja luopumisen tunteet mahdu ihan kivutta kuvioon. Vierashuone herättelee myös miettimään ystävyyden rajoja, mitä lopulta voimme toisen puolesta tehdä. Kirjan lohdullisuus on mielestäni siinä, että vain tilanteen hyväksyminen vie lopulta jonkinlaiseen rauhaan.
Tähän kirjaan kannattaa tarttua.
