Tapani Bagge on kone ja suoltaa sellaisen määrän kirjoja, ettei tarvitsisi muuta lukeakaan kuin vain hänen kirjojaan. No, olen niitä jokusen lukenut ja tämä Vieras maakin tarttui joskus mukaan. Se on oivallinen ”vessakirja”: on lyhyet kappaleet ja muutenkin sellainen, ettei putoa kyydistä, kun etenee vähän kerrassaan.
Ruusu Toivonen lähtee unelmalomalle Uuteen-Seelantiin ja eikö vain jo lentokoneessa tapaa muutaman tyypin, jotka tavalla tai toisella kuuluvat juoneen ja tarinan kulkuun. Kyseessä on timantin metsästys! Timantti on ja sitä sitten haluaa yksi jos toinen. Ruusu saa kaverikseen kumman salaperäisen miehen mukaansa ja he lähtevät yhdessä timantin perään.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä tarinasta puutu, mutta jännää on ja se, miten sitä on kuvattu, niin kyllä oli vessareissutkin sitä luokkaa, ettei meinannut millään voida lopettaa.
Juuri kun luulee, että no nyt tämä oli tässä, tilanne muuttuu ja jotenkin on taas ihan uudet kuviot. Ruusu selviää ja kukoistaa, mutta miten? Tajusin vasta sitten, että kirjassa seikkaillut Ruusu oli jo tuttu edellisestä kirjasta Vieras mies, joten onhan se otettava lukuun, että selviää paremmin, mikä tämä Ruusu oikein on, kun sillä on kuitenkin lapsia Suomessa, mutta seikkailee maailmalla jonkun kiven perässä.
Vieras maa tarjoaa mustaa huumoria ja jänniä tilanteita ja oli oikein mukava tuttavuus.