Essin ja Siirin varhaiskypsä kuusivuotias tytär Sissi yrittää auttaa pikkuveljeään Luukasta puhumaan oppimisessa. Kahvilayrittäjä Essi on kiireinen töissään, ja arjen pyörittäminen kotona jää käytännössä Siirin vastuulle. Väsyneet ja stressaantuneet äidit ovat kantokykynsä rajoilla, ja niinpä Sissin täytyy pärjätä aika paljon itsekseen, mutta tämä ei tyttöä haittaa.
Sissi tutustuu omaan sisimpäänsä, ja onnistuu vähitellen löytämään sisäisen äänensä (jota vanhemmat pitävät tyypillisenä mielikuvituskaverina) kanssa tiiviin yhteyden – ja mikä parasta, vatsayhteys saadaan auki myös pikkuveljeen. Valitettavasti pikku-Luukkaan sisäisten sirinöiden ja rätinöiden herättelyyn tarvitaan paljon kipua. Mutta kuinka tarkoittaa hyvää pahaa tekemällä? Kuinka pieni lapsi voi käsitellä tällaisia asioita, ja kuinka niistä voi kertoa aikuiselle?
Johanna Sinisalon Vieraat tutustuttaa lukijan sangen omalaatuiseen teemaan, eli suolistobakteerien rooliin ihmisen päätöksenteossa. Jälkisanoissaan hän mainitsee suoliston ja aivojen yhteyden olevan biotieteiden kuumimpia tutkimusaiheita tällä hetkellä. Sinisalo yhdistelee faktoja omaan keksittyyn tarinaansa, kuten monissa aiemmissa teoksissaankin. Vieraissa on mukana ihan oikeaa tutkimustietoa, mutta mukana on myös joitakin yliluonnollisen tuntuisia elementtejä. Kummitteleeko Essin ja Siirin asunnossa?
Vieraat on ihan vetävä lukuromaani, mutta ei yllä aivan Sinisalon parhaiden teosten joukkoon. Kolmea kertojaa käyttäen Sinisalo saa luotua monipuolisen kuvan perhekriisistä, jossa vanhempien omat toiveet ja perheen yhteiset tarpeet törmäävät. Uraorientoitunut Essi tuntuu jyräävän yli uhrautuvan Siirin, mutta pinnan alla kytee. Mielestäni kirjan lievä ongelma on kuitenkin lapsikertoja Sissi, joka on nokkeluudessaan ja älykkyydessään jo liian epäuskottava hahmo, vaikka Sinisalo häntä Aamulehden haastattelussa puolusteleekin oman mallinsa mukaan kirjoitetuksi. Kaikkiaan Vieraiden tarina on kuitenkin sen verran kiinnostava ja jännittävä, että sen mielellään lukee. Suosittelen.