Vieraat on kirja, joka ei jää vieraaksi, sillä se tulee ihan sieluun asti. Helmi Kekkonen on helmi; niin ihanaa tekstiä hän saa aikaiseksi, että siitä saa varsinaisen helminauhan.
Yleensä luen neljää kirjaa yhtä aikaa vuorotellen, mutta Vieraat otti paikan ja sitten mentiin ohituskaistaa ja huomattavalla ylinopeudella. Ei vaan voinut jarruttaa, ei lopettaa, vaan kaasu pohjassa loppuun asti.
Miksikö? No, kun Senja oli kutsunut vieraita. Senjan oma elämä on ihan hapoilla ja mieskin katosi viime metreillä ties minne. Kutsut pidetään ja niihin tulee vieraita, kukin omalla tavallaan vieras. Annalla on ihana pieni poika, Toivo, jolla on Senjan ostamia vaatteita… Alva tulee kutsuihin ilman miestään?! No, missä hänen miehensä on? Pari vierasta naista tulee, jotka ovat saaneet kutsun Senjan mieheltä, joka siis on ties missä? Senjan äiti saapuu Sakarin kanssa. Tuntuu, kuin kukaan vieras ei olisi järin toivottu.
Helmi Kekkonen esittelee lukijalle jokaisen vieraan erikseen ja millä tyylillä! Olin niin otettu siitä, kuinka lähelle kukin tyyppi tuodaan, paljastetaan kaikki, jokaisen surut ja murheet, elämä itsessään.
Tässä kirjassa lukija on kuin itsekin kutsuttu, koska pääsee tutustumaan jokaiseen kutsuttuun. Avataan jokaisen salainen arkku ja pengotaan sieltä niitä kaikkia elämänmakuisia aarteita.
Tälle kirjalle peukutan, jatkoon!