Jostain sain vinkin, että nyt on jälleen kirja, jonka yksi aihe on uskonnollinen yhteisö. Joten ei kun kimppuun, sillä aihe jaksaa aina vaan kiinnostaa.
Kirjan kertojana on Markus, jolla on kolme siskoa. Perhe on lämminhenkinen ja isä opetti heitä huolehtimaan toisistaan, etenkin Markusta, joka perheen ainoana poikana oli velvoitettu huolehtimaan sisaruksistaan, vaikka kaksos-sisko Carola oli samanikäinen.
Markus kertoo elämästään New Yorkista käsin, muistellen ja välillä eläen nykyhetkeä. Hän vaikuttaa uskonnollisen yhteisön joukossa, edeten askel askeleelta eteenpäin. Hän kuvaa sitä, millaista se on ja mistä kaikesta hän joutuu luopumaan. Myös siitä, mitä se raadollisimmillaan on.
Ellen oli perheen lahjakas viulisti. Kaikki kuvaukset Ellenistä ovat herkkiä ja sellainen suojelevainen isoveli nousee lämmöllä esiin. Hyvin alussa jo lukijan annetaan ymmärtää, ettei Ellen ole enää elossa. Myös Sofia-sisko on kuollut ja Markus ja Carola tapaavat toisensa juuri Sofian hautajaisissa.
Kirja etenee vaiheikkaasti Markuksen elämää kuvaten ja sitten taas tulee takaumia ja vasta ihan loppupuolella kerrotaan Ellenin ja Sofian kuoleman syistä. Kun taas ihan alussa saadaan tietää, miten heidän kaikkien ystävä Timo menehtyi.
Markus tapaa naisia, seurustelee ja menee jopa kerran naimisiinkin, eroaa ja jälleen tapaa naisia. Kunnes eräänä päivänä, vuosien jälkeen hän saa kirjeen, tyttäreltään! Kenen kanssa tytär on, selviää melko hyvin ja sitten hän tapaa tyttärensä, joka ei ole mitenkään lämmin, mutta tyttären tytär on hurmaava.
Pidin tavattomasti kirjan tyylistä pitää lukija otteessaan ja antaa hienovaraisia pieniä elämän ohjeita. Kuten se, kuinka Markuksen isä oli sanonut, että jollei ole mitään kaunista sanottavaa, voi pysyä hiljaa.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja, jossa on paljon kaikkea, mutta ei mitään liikaa.