Meille tapahtuu parastaikaa jotakin, mutta en tiedä oikein mitä.
Eläessään Raymond Carver (1938–1988) ei ehtinyt julkaista kovin montaa kirjaa, mutta niillä muutamilla novellikokoelmillaan hän jätti kuitenkin tuntuvan jäljen realistiseen lyhytproosaan. Vielä yksi asia on 18 novellin kokoelma hänen viimeiseksi jääneestä teoksestaan Where I’m Calling From, joka sisälsi valikoiman Carverin aiempia kertomuksia ja muutamia uusia tekstejä.
Perusasetelma Carverin novelleissa on useimmiten samankaltainen: keskiluokkainen esikaupunkilaisidylli on sortumassa. Parisuhde on päättymässä uskottomuuden, ryyppäämisen, yleisen kelvottomuuden tai kaikkien näiden vuoksi. Tai ei mistään kovin erityisestä syystä, päättymässä vain. Jonkinlainen raja on ylittymässä. Carver vangitsee tilanteen, joka voisi tapahtua oikeastaan missä tahansa naapuritalossasi. Öinen keskustelu, kohtaaminen tai sellaisen muisto. Ei siinä ole mitään kummaa, jos mies menee aamuyöstä haravoimaan naapurin pihan. Ja kyllä mies voi laittaa pihallaan levysoittimen soimaan, se on hänen soittimensa ja hänen pihansa. Ja pyytää nuortaparia tanssimaan.
Carverin apeatunnelmaiset novellit ovat ilmiömäisen hyviä. Jotenkin Carverin miljöö tuo mieleen Charles Bukowskin, jos kohta ilman laukkaratoja ja ihan yletöntä viinalla läträystä. Näkökulma on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta keski-ikäisen miehen, elämässä pettyneen, elämässä petetyn. Arkipäivän realismia ilman turhia korulauseita. Carver luo jännitteen pienestä, ilmaisu on kirkasta ja tiukkaa.
Vielä yksi asia oli ensimmäinen kohtaamiseni Raymond Carverin kanssa, mutta luulenpa, että se ei jää viimeiseksi. Ensiluokkaisesta lyhytproosasta pitäville vankka suositus. Kannattaa lukea!