Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sitten kulttielokuva Goodbye Leninin (2003) päätyy Saksassa bestselleriksi, jos kirjoittaa entisestä DDR:stä ja siihen liittyneistä asioista. Ei sillä, että se jollain tapaa alentaisi teoksen arvoa, mutta hyvin ostalgiakirjallisuus tuntuu myyvän. Tähän aaltoon liittyy myös Daniela Krienin vuonna 2011 julkaistu esikoisteos Vielä joskus kerromme kaiken.
Tarinassa eletään kesää 1990. Berliinin muurin murtuminen on käynnistänyt muutosten aallon, joka saavuttaa kesään mennessä myös pienen maaseutukylän Itä-Saksassa. Siellä 16-vuotias Maria lukee Karamazovin veljeksiä ja yrittää päättää, mitä elämältään haluaa. Hän on muuttanut kesäksi poikaystävänsä Johanneksen vanhempien maatilalle, koska äidin asiat ovat sekaisin, isä on menossa uusiin naimisiin ja koska tilalla saa päivät kulumaan, vaikka ei menisikään kouluun.
Kerronta etenee Marian kautta, joka kuvailee maaseudun elämää ja uutta perhettään tarkasti. Hän raportoi myös siitä, millaisia tunteita ja tulevaisuudensuunitelmia Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen perhepiirissä ja koko kylässä herättää. Johannes suhtautuu isänsä kanssa positiivisimmin muutokseen, vaikka haluaakin taidekouluun eikä tilanjatkajaksi. Isoäiti Frieda sen sijaan on tyytyväinen kotipiirissä ja vain ahdistuu päästessään ensimmäistä kertaa länteen. Konkreettisin ja koskettavin esimerkki maailman muutoksesta on 20 vuotta aikaisemmin länteen loikanneen pojan vierailu.
Maria kuljeskelee tarkkailijana nurkissa ja laittaa varsin pian merkille myös 40-vuotiaan naapurinisännän Hennerin, joka asuttaa tilaansa yksin. Kaikki touhottavat omiaan eikä kukaan oikein kiinnitä Marian toimiin huomiota. Niinpä ensikohtaamisesta kehittyy hiljalleen kiihkeä ja sopimaton rakkaustarina. Henneristä löytyy Marialle samanaikaisesti isä, rakastaja ja ystävä, vaikka leikkiin liittyy samalla myös jotain uhkaavaa, synkkää ja pelottavaa. Kesä on kuuma, Saksojen yhdistymisenpäivä lähestyy ja Maria käy sisäistä kamppailua, jonka pelkää jo hävinneensä.
Ajoittain entiseen DDR:ään liittyneiden yksityiskohtien selostaminen tuntuu hieman päälle liimatulta ja turhan alleviivaavalta. Tarinassa on mukana myös klassista Lolita-tarinaa enkä pidä tapahtumia kovin uskottavina. Krien on silti kirjoittanut erittäin vetävän tarinan, joka ei kerro vain suurista historiallisista muutoksista vaan myös suurista mullistuksista yksilön tasolla. Nuoruus ei ole ikinä helppoa, eikä sitä helpota mitenkään se, että jalkojen alta hajoaa kokonainen valtio.
Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa elämä DDR:ssä, mutta myös kaikille kiihkeiden ja kesäisten rakkaustarinoiden ystäville.
