Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen aina ollut Laura Honkasalon kirjojen ystävä, ja niinpä tartuin innolla tähän uuteenkin romaaniin, vaikka sen luokittelu ”hurmaavan kepeäksi” viihderomaaniksi vähän arveluttikin – olen ajatellut, että minähän en naistenviihdettä lue, mutta toisaalta – olenhan pitänyt vaikkapa Bridget Jonesistakin, miksi siis en voisi pitää kotimaisesta chick litistä?
Kolmikymppinen Nella elää päällisin puolin täydellisen näköistä elämää. On hyvä työpaikka, kerrassaan täydellinen avomies Miska, asunto Töölössä ja rahaakin ihan mukavasti. Ehkä Elsa-siskon valitsema elämäntapa käy joskus vähän kateeksi, tällä kun on menestyvä lifestyle-blogi, kaksi suloista lasta ja hyvä mies hänelläkin, mutta itse asiassa Nella ei kuitenkaan oikein tiedä, haluaisiko hän sellaista. Ympäristön odotukset alkavat painaa lasten hankkimisen suhteen: tuttavapiirissä on yhä enemmän raskausvatsoja ja Mari-anoppikin huolehtii kovasti sukunsa jatkamisesta. Ja sitten myös Miska liittyy tähän kuoroon, kun hänellekin puhkeaa vauvakuume ja hänen biologinen kellonsa alkaa tikittää vaativasti.
Mutta Nella ei vain tiedä. Halutako lapsia, rivitaloa, farmariautoa, kultaista noutajaa? Vai minkälainen elämä oikein on häntä varten? – Sitten alkaa myllerrys työpaikalla. Firma saa uuden ruotsalaisen omistajan, ja Nellalle tulee lähtö. Hän ryhtyy etsimään yhä pontevammin omaa tietään alkaen kansalaisopiston elämänhallintakurssilta, jossa naiset piirtelevät aarrekarttoja ja päivittelevät miehiään, seksin puutetta, ryppyjä ja poimuja. Viiniäkin Nellalla kuluu siihen malliin, että Miska huolestuu. Eikä Nella edelleenkään tiedä, onko hänestä äidiksi ja mitä hän todella haluaa.
Vie minut jonnekin on oikein mukaansatempaavaa luettavaa. Honkasalon huumori tekee kirjasta herkullista luettavaa. Kirjailija osaa kuvata erehtymättömällä taidolla tämän päivän kolmikymppisten elämäntapaa ja arvoja. On blogeja ja kaikkea mahdollista muuta somea, on merkkilaukkuja ja tyylikkäitä pippaloita teemaruokailuineen. Yksityiskohdat on kirjassa kuvattu hyvin elävästi ja hauskasti, mutta pohjimmainen virta on kuitenkin vakava. Ehkäpä jossain romaanin keskivaiheilla olisi ollut vähän tiivistämisenkin varaa, kun taas lopussa tapahtumat suorastaan hyökyivät päälle, mutta en minä missään vaiheessa kyllästynyt lukemaan Nellan elämästä.
Oikein suositeltavaa luettavaa, ja uskoisin, että juuri nuo Honkasalon kuvaamat kolmikymppiset pitäisivät erityisesti tästä kirjasta.
