Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vesta-Linnea-kirjat käsittelevät lapsuuden vahvoja tunteita herkkyydellä ja taidolla. Niin myös tämä uusin. Vesta-Linnea kuunvalossa kertoo surusta ja masennuksesta.
Vesta-Linnealla on joskus aamuja, jolloin on lähes mahdotonta nousta sängystä.
Vesta-Linnea ei tiedä, miksi hänelle tapahtuu niin. Hän ei osaa selittää, miltä ne mustat, jähmeät ja synkät aamut tuntuvat. Silloin hänen sisällään vain tuntuu niin tyhjältä. Kaikki on tyhjää ja mustaa.
Pikkusisko Wendla ei tunnu ymmärtävän. Joskus Wendlallakin on tylsää, mutta sitten hän vain keksii jotain jännää ja olo on parempi. Vesta-Linnea pohtii, että ehkä Wendla on liian pieni ymmärtämään, tai vain liian erilainen.
Myös aikuisten suruja kohdataan. Vesta-Linnean äidin ystävä tulee kylään, toipumaan vaikeasta erosta. Vesta-Linnea kummastelee Paulaa, joka vain itkee ja makaa sängyssä, koko päivän. Onneksi suru menee ohi.
Silloin kuu lipuu esiin pilven takaa. Se valaisee koko huoneen, niin että syntyy varjoja. […] Onko niin, että molempia tarvitaan, valoa ja varjoa? Vesta-Linnea ajattelee yllättyneenä. Että vain silloin, jos osaa olla todella surullinen, voi tulla myös todella iloiseksi? Ehkä suuret tunteet liittyvät toisiinsa. Se on hänen mielestään kaunis yöajatus.
Vesta-Linnea kuunvalossa on kauniisti kirjoitettu kirja surusta ja masennuksesta. Kaikki Vesta-Linnea-kirjat kuuluvat mielestäni jokaisen lapsiperheen kirjahyllyyn, sen verran hienosti ne käsittelevät lasten ja aikuisten tunnemaailmaa.
