Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkkiin 1990-luvun lopulla. Pääosassa on kurdiperhe, joka on ensin joutunut muuttamaan alkuperäisiltä asuinsijoiltaan ja sitten menettää kotinsa maanjäristyksessä. Tarina kerrotaan välillä perheen isän Sinanin, välillä 15-vuotiaan tyttären Iremin näkökulmasta.
Kurdiperheen vastaparina on Turkissa opetustehtävissä oleva amerikkalainen Marcus ja tämän poika Dylan. Dylan ja Irem rakastuvat. Yksi kirjan juonne on heidän Romeo ja Julia -tarinansa. Kirja käsittelee kuitenkin yhteiskuntaluokkien ristiriitoja paljon laajemmin kuin rakkaustarinana (vaikka kirjailija leikitteleekin yhtäläisyyksillä Shakespearen näytelmään). Kurdien ja amerikkalaisten ristiriita on sekä poliittinen että uskonnollinen.
Muslimikulttuurin yhteisöllinen moraali ja länsimaisen valistusajattelun mukainen yksilön vastuu ja vapaus joutuvat törmäyskurssille, eikä isäntäväkeä eli turkkilaisia tunnu luotsintehtävä kiinnostavan. Yksilötasolla henkilöt yrittävät kyllä ymmärtää toisiaan. Mutta kun islam ei tunne armoa, Sinan ja Irem eivät osaa suoda sitä itselleenkään. Marcuksen motiivit taas paljastuvat muuksi kuin aidoksi empatiaksi. Sinanin 9-vuotias poika Ismail edustaa sentään toivoa paremmasta.
Amerikkalainen Alan Drew on aiemmin asunut kolme vuotta Turkissa. Kirja on hänen esikoisteoksensa. Raskaista ja traagisista aineksistaan huolimatta teksti vetää hyvin; tarina on kiinnostava ja ajatteluttava. Samaa aihepiiriä, muslimimaailmaa ja mm. naisen asemaa käsittelevät myös Yasmina Khadran, Atiq Rahimin ja Khaled Hosseinin teokset.