Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Cecilia ja Patrick Andergren, jotka ovat kaikella tavoin menestyvä pariskunta, löydetään murhattuina omasta poreammeestaan. Mutta missä on heidän pieni Vietnamista adoptoitu tyttärensä Ella? Koirapartiot ja sukeltajat etsivät häntä tuloksetta. Jäljet johtavat lopulta kansainvälisen adoption salaisiin syövereihin. Tapausta tutkii Mons Kallentoftin aiemmista kirjoista tuttu poliisi Malin Fors, jonka yksityiselämässä samaan aikaan kuohuu voimakkaasti.
Näistä tutunomaisista, varsinkin Kallentoftille tyypillisistä, aineksista syntyy jännitysromaani, joka vie lukijan mennessään jo alkusivuilta lähtien. Se, mikä näyttää vain yksityisten ihmisten tragedialta, saa kansainväliset mittasuhteet: Malin, hänen kollegansa ja heidän mukanaan tietysti lukija johdatetaan kansainvälisen ihmiskaupan ja pedofiliarinkien kylmään maailmaan. Yksityisestä tulee yleistä.
Kirjan rikokset ovat hyvin vastenmielisiä, mutta Kallentoft ei pyöri ja vello niiden kuvauksessa, vaan jättää lukijalle tilaa. Hänen kielensä on vivahteikasta ja värikästä; tässäkin kirjassa myös rikoksen uhrit puhuvat omalla äänettömällä äänellään. Ihmiskuvaus on sivuhenkilöistä lähtien uskottavaa ja elävää, ja erityisesti esiin nousee tietenkin Malinin hahmo. Malin on yksinhuoltajaäiti ja kuivilla oleva alkoholisti, mutta suhde Tove-tyttäreen rakoilee, ja jano yllättää pitkin kirjaa: parisuhdevaikeudet ja käsillä olevan jutun ongelmat saavat Malinin toivomaan, että ”maailma muuttuisi mereksi täynnä tequilaa. Siihen mereen minä hukuttautuisin.” Addiktio on vahva, ja Kallentoft osaa kuvata melkein sydäntäsärkevällä tavalla Malinin kamppailua sen kourissa. Yhtä lailla lukijaan koskee voimakkaasti se tapa, jolla kerrotaan toisaalta Malinin, toisaalta hänen työtoverinsa Karinin ja muiden adoptiovanhempien lapsenkaipuusta.
Vesienkelit oli minulle voimakas lukukokemus, ja pidän Kallentoftia ehdottomasti yhtenä parhaista pohjoismaisista dekkaristeista.
