Jo Nesbøn ensimmäinen Verta lumella vaikutti vähän välityöltä, mutta jätti ihan hyvän fiiliksen. Samat tunnelmat jäävät kakkososastakin. Varsinaisesti tällä ei ole suuremmin tekemistä ykkösosan kanssa, mutta samoissa 1970-luvun Norjan huumepiireissä pyöritään, ykkösosasta tuttu huumekauppias Kalastaja tässäkin pyörii taustalla.
Kirjan päähenkilö on yksinäinen mies, joka saapuu pieneen Kåsundin kylään Finnmarkissa. Mies esittäytyy Ulfiksi ja kertoo tulleensa metsästämään – olkoonkin, että hänellä ei ole mukanaan aseita tai oikeastaan juuri muutakaan varustusta. Ulf majoittuu pieneen autiotupaan.
Ulf on Kalastajan asiainhoitaja, joka ei hoitanut asioita kunnolla ja on nyt itse muuttunut hoidettavaksi asiaksi. Niinpä hän odottaa vain sitä, milloin Oslosta tullaan perässä viimeistelemään työ. Siinä sivussa Ulf tutustuu paikalliseen väestöön, erityisesti miestään mereltä odottavaan Leaan ja tämän poikaan Knutiin. Elämä Kåsundin lestadiolaisyhteisössä on ankaraa ja muillakin on salaisuuksia kuin Ulfilla.
Tarina on yksinkertainen, paikoin jopa epäuskottavuuteen asti kliseinen – ehkä näihin tarinoihin vain kuuluu se, että naiset rakastuvat kaikenmaailman roistoihin saman tien. Jos pidit ensimmäisestä osasta, tämä toinen osa tarjoaa lisää samaa. Minä viihdyin, mutta toivottavasti Nesbø palaa seuraavaksi vähän pidempien, monimutkaisempien tarinoiden pariin.