Sisällissodassa punaisten puolella taisteli myös naisia. Sota tarjosi naisille uudenlaisia vapauksia: tehdastyöläinenkin saattoi saada vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia – ja olihan se vapauttavaa pukea ensimmäistä kertaa housut jalkaan.
Vallankumous vei sorrettuja ja syrjittyjä mukanaan ja vaikka monet punaisten ajamista asioista ovat nykyajan Suomessa itsestäänselvyyksiä, sisällissodassa punaiset hävisivät ja erityisesti pelätyt ja vihatut naissotilaat saivat kärsiä sodan jälkeen lahtareiden käsissä ja vankileireillä.
Veriruusut on kuvaus sisällissodan naissotilaista. Se seuraa kahta eri porukkaa naiskaartilaisia, toinen paperitehtaan työläisiä Valkeakoskelta, toinen Tampereen puuvillatehtaiden työntekijöitä. Nuoret tytöt näkevät vallankumouksessa mahdollisuuden ja tarttuvat siihen, vaihtelevin seurauksin.
Anneli Kanto on oivallinen historiallisen romaanin taituri. Veriruusujen henkilöt tuntuvat hersyvän aidoilta. Kielenkäyttö on ronskia, herkullisen murteellista ja suorastaan hauskaa. Henkilöt ovat värikkäitä ja kiinnostavia: tytöistä välittää väkisinkin.
Historiaa seurataan ja tietäähän sen, miten punaisille naiskaarteille kävi; ei hyvin. Onneksi kirja ei ole aivan lohduton, lopussa toivoa pilkahtaa sentään joillekin.
Veriruusujen pariksi sopii erinomaisesti Kannon tuoreempi Lahtarit, joka antaa sisällissotaan valkoisten lahtarien näkökulmaa. Sekin käsittelee samoja Tampereen taisteluita kuin tämäkin, vain toisesta kulmasta. Molemmat kannattaa ehdottomasti lukea, jos haluaa laajentaa ymmärrystään sisällissodasta.