Nykyaikana kirjoitettujen historiallisten romaanien rikkaus on niiden raaka peittelemättömyys. Ihmiset paskoivat, panivat ja elivät synnissä, niin kuin me kaikki tiedämme ja teemme.
Veripunainen, lumivalkoinen kertoo huorasta nimeltä Sugar, joka on kuuluisa Lontoon kaduilla. Sugarin elämää seurataan bordellista kurtisaaniksi ja kurtisaanista niin sanottuihin laillisiin töihin.
Suoraan sanottuna kirja ei ole tapahtumarikas ja on aika kimpale luettavaksi. Sivuja on 850 ja myös leveyttä riittää. Tätä kirjaa lukiessa piti vaihtaa käsilaukku isompaan.
Kuitenkin jäin kirjaan aivan koukkuun. Joka välissä luin minkä kerkesin. Lopulta ostin kirjan, kun kirjaston laina-aika päättyi.
Kirja on hyvä kuvaus Lontoosta 1800-luvulla, Faber tutki ja kirjoitti kirjaa melkein kaksi vuosikymmentä. Kuitenkaan kirja ei ole faktojen luettelointia tai sielutonta tekstiä. Kirja on myös täynnä herkullisia nais- ja miesnäkökulmia. Huora voi olla fiksu, mutta silti miehen silmissä aina huora. Onko maailma aina miesten vai onko nainen aina kaiken takana, niin hyvässä kuin pahassa.
Veripunainen, lumivalkoinen on niitä kirjoja, joissa matka eli lukeminen on tärkeintä eikä lopulla ole mitään väliä, koska oikeassa elämässä ei ole alkua, loppua tai juonta. On vain syntymä ja kuolema ja kaikki muu siinä välissä.