Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vieläkö Jo Nesbø löytää virtaa uuden Harry Hole -dekkarin kirjoittamiseen? Vieläkö Oslon yössä liikkuu vaaroja kaihtamattomia sarjamurhaajia legendaarisen rikostutkijan jäljitettäväksi? No, vielä löytyy.
Kaksi nuorta naista on kadonnut. Toinen löytyy kuolleena, ja toivoa toisenkaan löytymisestä elossa ei juuri ole. Molemmat naiset liittyvät upporikkaan kiinteistöliikemiehen Markus Røedin suuriin huumehuuruisiin juhliin, ja epäilyt kohdistuvat tietenkin Røediin tai hänen lähipiiriinsä, mutta hän haluaa, että hänet todistetaan syyttömäksi, hinnalla millä hyvänsä. Røedin lakimies tavoittaa Kaliforniaan vetäytyneen Harry Holen, jolla olisikin juuri polttavaa tarvetta miljoonalle dollarille. Harry palaa Osloon yksityisetsivän statuksella ja kokoaa ympärilleen tiimin vanhoista ystävistään. Mutta onnistuuko murhaaja harhauttamaan jopa Harry Holea?
Verikuu jatkaa pohjoismaisen jännärikirjallisuuden kruununjalokivisarjaa ja onnistuu tavoitteessaan: taas erilainen tulokulma murhaaja-aiheeseen, mielikuvituksellisen rikas juoni (josta ei tässä sen enempää, hys hys!), lukuisia harhapolkuja lukijalle, tiukkoja tilanteita. Sanalla sanoen Verikuu on juuri sellainen laatudekkari, joka saa lukijan ahmimaan vielä muutaman sivun, ja sitten vielä muutaman ja sitten…
Jo Nesbø kehittelee Verikuussa selvästi isompiakin juoniaiheita kuin vain loisiin erikoistuneen murhaajan kiinniottoa. Vallankin Katrine Brattin ja Sung-Min Larsenin hahmot alkavat nousta kerronnan keskustaan, ja lienee ilmeistä, että Harry Holen ystävät saavatkin vielä odotettua jatkoa sarjalle. Mitä muuten sarjan 12 aiempaan osaan tulee, niin Verikuussa on kyllä juonipaljastuksia, mutta pahasti niistä kärsii vain edeltävä osa eli Veitsi. Mutta kuten on monien muidenkin dekkarisarjojen kanssa, myös Harry Holeen tutustuminen kannattaa aloittaa sarjan alusta. Tai oikeastaan kaksi ensimmäistä kirjaa voi tarvittaessa sivuuttaa, Punarinnasta se iso saaga alkaa.
Jo Nesbøn Verikuu on jälleen yksi osoitus siitä, että Harry Hole on yhä norjalaisen dekkarin kuningas, eivätkä kruununperilliset (kuten esimerkiksi erittäin hyvä Heine Bakkeid) ihan vielä tätä manttelia peri. Iso suositus!
