Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Veri ei vaikene pääsi tutkaani Vuoden johtolanka -palkinnon vuoksi. Aloitin kuitenkin Sinisen kuoleman kuva -kirjasta, joka aloittaa Karelia Noir -sarjan ja hämmästelin hieman: ei tämä ihan palkintomateriaalia ole.
Tämä sarjan kakkososa karistaa kuitenkin turhat hämmästelyt: taso on selvästi ensimmäistä osaa parempi ja kirja kerrassaan mainio.
Ykkösosasta tutut Johannes Kähönen ja Salomon Eckert jatkavat työtään Viipurin poliisilaitoksella. 1920-luku on kääntynyt 1930-luvulle ja vaikka kieltolaki edelleen poliisia työllistää, muitakin huolenaiheita on.
Isoimpana pulmana ovat Lapuan liikkeen kyyditykset. Kirjan alkuosassa tutkitaan erityisesti historiallista Erik Mätön kyyditystapausta. Poliisit yrittävät tehdä työtään, mutta Lapuan liikkeelle uskolliset tahot sabotoivat poliisin työtä minkä ehtivät.
Loppupuolella kirjaa vuosikymmen kääntyy loppuaan kohden ja huolenaiheet taas vaihtuvat. Poliiseilla riittää tekemistä Viipurin pommitusten keskellä.
Veri ei vaikene on vakuuttava historiallinen dekkari. Tässäkin osassa näkyy toisaalta Porvalin vankka arvostus virantoimituksessa kaatuneita poliiseja kohtaan, toisaalta rakkaus Viipuria ja Karjalaa kohtaan.
Näitä Karelia Noir -kirjoja on helppo suositella Karjalan historian ystäville ja sellaisille lukijoille, jotka arvostavat poliisikirjallisuutta, joka ei raakuuksilla mässäile.
