Sookie toivoo, että hurrikaani Katrinan, vampyyrien huippukokouksen sekä järjettömän tuhotyön jälkeen kaikki lopultakin asettuisi rauhallisiin puitteisiin. Hän kun haluaisi vain elää tavallista normaalia tarjoilijan elämää. Turha toivo… telepaattina olokin on jo tarpeeksi vaikeaa.
Yliluonnollisten eli ylisten maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpidolla on veriset seuraukset eikä Sookie välty sekaantumasta. Etenkin kun tuntuu, että paikallisia on hämätty ja varsinaisen sodan jäljiltä poliisit joutuvat etsimään oudosti kadonneita henkilöiltä… Lisäksi paikalliset vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa hieman huterasti toimivan valtakunnan. Kaiken lisäksi upea poikaystävä, ihmistiikeri Quinn, ei ole ilmoittanut mitään itsestään ja Sookie on hirvittävän huolissaan, jopa raivostumiseen asti.
Sookie hämmentyy täydellisesti, kun hänelle ilmaantuukin äkkiä verisukulainen. Ihkaoikea iso-iso-isoisä. Erittäin hieno ja omalaatuinen persoona, ikivanha keiju – keiju, jolla on myös perin poikkeavia kykyjä. Tämä ei kuitenkaan Sookien harmiksi uskalla kertoa aivan kaikkea, mitä suvussa on aikanaan tapahtunut.
Sookien elämä ei todellakaan ole pysähtynyttä eikä tapahtumatonta edellenkään. Vampyyrien lisäksi nyt muutkin yliset suunnittelevat tulevansa julkisuuteen – ainakin ihmissusilla on jo vakaa mielipide asiasta. Mutta mitä tästä sanoisi suuri yleisö? Entäpä Auringon temppeli, joka toimii edelleen vahvasti alueella? Ongelmia siis on varmasti tulossa eivätkä ihmissuhteet ehkä ole täysin käsitelty loppuun, koska Billkin ilmestyy jälleen käymään komeana ja avoimena.
Charlaine Harris jatkaa Sookie Stackhouse -sarjaa menestyksellisesti ja yhtä laadukkaasti kuin aikaisemminkin tässä kahdeksannessa osassa. Tapahtumia, menoa, romantiikkaa ja yliluonnollisia olentoja riittää. Sookien ympärille kehittyy vaivihkaa varsinainen verkosto, jolla on suhteita ylempiin tahoihin ja monenlaisiin yliksiin.
Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, jotta tapahtumista pysyy kärryillä. Tähän sarjaan jää mukavasti koukkuun, juuri sopivaa lukemista silloin, kun ei halua paneutua mihinkään vakavaan kirjallisuuteen. Sarja on hyvin kirjoitettu ja käännetty, tapahtumat ovat loogisia ja ajankohtaisuus otetaan huomioon eli kirjailijan ammattitaito näkyy myös tekstissä. Ei siis ihme, että sarja on niin suosittu!