Sookien ja Billin välit ovat viilenneet ja suhde ilmiselvästi katkolla. Bill on matkustanut Peruun ja Sookie tekee töitä normaaliin tapaan baarissa. Hän tekeekin nyt uudenvuodenlupauksen: hän todellakin aikoo pysyä erossa ikävyyksistä!
Lupauksen pitäminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä lähtiessään töistä hän törmää johonkin todella omituiseen. Puolialaston mies juoksee hädissään tien pientareella. Miehellä ei ole aavistustakaan siitä, kuka hän on – mutta toki Sookie tunnistaa kaverin välittömästi. Kyseessä on Eric, joka on jostain syystä menettänyt muistinsa. Oudointa (mutta kuitenkin erittäin miellyttävää) on se, että Ericistä on samalla tullut haavoittuvainen, herkkä ja toiset huomioon ottava ihm… siis vampyyri. Ericistä, joka on aina ollut pomo, organisoija ja kylmäkiskoinenkin komentaja.
Ericin tilanne aiheuttaa nyt Sookielle ongelmia. Asiasta on ilmoitettava Ericin alaisille ja selvitettävä, mistä amnesia johtuu. Samalla Sookie myös hoivaa Ericiä kaikin tavoin ja Eric pysyy erittäin miellyttävänä ja rakastettavana… Kohta selviääkin, että Bon Tempsiin on kokoontunut hämmästyttävän voimakkaita noitia, jotka ovat iskeneet kaikki voimansa Ericiin. Taikuus suorastaan löyhkää kaupungin tietyissä osissa.
Lisäksi käy ilmi, että Sookien hurjasteleva velipoika Jason on kateissa. Etsinnät eivät tuota tulosta ja kaikki pelkäävätkin tämän kuolleen metsään jäljittäessään puumaa. Totuus on kuitenkin vielä omituisempi, kun se lopulta tulee julki. Sen verran siis juonipaljastusta, että Jason löydetään kyllä – tosin viime hetkillä.
Sarjan tässä osassa Sookie saa tutustua taas hämmentäviin uusiin olentoihin; aivan upea, oikea keiju, ilmestyy baariin ja saa vampyyrit kuolaamaan peräänsä. Lisäksi lähistön pieni, omalaatuinen kyläpahanen paljastuu arvaamattomien muodonmuuttajien pesäpaikaksi ja Sookiellekin tarjotaan mahdollisuutta osallistua uutena vaimona parantamaan sisäsiittoisten sukujen geenejä. Valitettavasti hän joutuu kieltäytymään, mutta saa kuitenkin uusia suojelijoita.
Kun noitien valta alkaa tuntua, päätetään ryhtyä taisteluun ja mukaan joutuu tietysti myös Sookie. Ikävä kyllä, mukaan on pakotettu myös muutama viaton wicca… Taistelusta tulee hurja, villi ja verinen. Kaikki keinot ovat sallittuja ja siltä tilanne sitten näyttääkin. Ericin lamannut taika kuitenkin kumotaan ja tilanne alkaa normalisoitua. Tosin Sookie on hiukkasen pahoillaan, koska Ericin kiva peppu ei enää vilku näkyvissä… Yllättäen Billkin palaa matkoiltaan ja pariskunnan tilanne vaatii lisäselvittelyjä.
Veren imussa on jälleen Charlaine Harrisilta hullunhauska, mustan huumorin sävyttämä, toiminnallinen ja osin romanttinenkin opus. Sarjaan jää helposti koukkuun, sillä kirjat ovat helppolukuisia ja niissä on aina tarjolla jotakin uutta vampyyreista ja muista yliluonnollisista olioista. Lisäksi Sookien asema telepaattina tuottaa omalaatuisia kokemuksia, sekä hauskoja että vakavia. Suosittelen edelleen kaikille kevyemmistä vampyyrisarjoista kiinnostuneille – tämä sarja kantaa edelleen kirja kirjalta mukavasti. Tämä on siis 4. suomennettu osa sarjasta ja lisää on toki tulossa!