Cormac McCarthyn läpimurtoteos oli vuonna 1985 ilmestynyt Blood Meridian. Se on viimein saatu suomeksi: Veren ääriin on hieno suomennos kirjasta, joka on sittemmin nostettu amerikkalaisen kaunokirjallisuuden kaanoniin, muun muassa Time-lehden sadan parhaan vuosina 1923–2005 ilmestyneen romaanin listalle.
Veren ääriin sijoittuu villiin länteen, mutta ei ole perinteinen western. Sitä on nimitetty antiwesterniksi, koska se kuvaa aikakautta niin brutaalilla ja väkivaltaisella tavalla. Kirja on selvästi yksi väkivaltaisimpia ja raaimpia koskaan lukemiani kirjoja, mutta samalla se välttää väkivallalla mässäilyn. Niukka ja täsmällinen kuvailu, sivustakatsojan viileä katse ja lähes dokumentaristinen ote tekevät kirjan väkivaltaisuudesta realistista ja julmaa. Se ei ole kaunisteltua sarjakuvaväkivaltaa, jossa sankari voittaa aina ja tappeluista selvitään mustelmilla – tässä kirjassa ei ole sankareita, eikä kukaan ole haavoittumaton.
Kirjan päähenkilö on nimetön, poika vain, joka karkaa kotoaan Tennesseestä ja päätyy Meksikon ja Yhdysvaltojen rajamaille. Siellä poika päätyy John Glantonin päänahanmetsästäjien joukkoon. Glanton perustuu todelliseen historialliseen hahmoon, joka joukkioineen saalisti vaarallisten apassien päänahkoja Meksikon toimeksiannosta. Tästä kirjasta ei jää epäselväksi, mistä päänahanmetsästyksessä oli kyse: verisestä kansanmurhasta.
Kirjasta jää varmasti mieleen myös tuomari Holden, Glantonin oikea käsi ja todella eriskummallinen mies. Valtavan kokoinen, karvaton mies edustaa kieroutuneella tavallaan eurooppalaista sivistystä Amerikassa, mutta on aivan yhtä paha kuin kaikki muutkin, jos ei pahempi. Holden kuuluu ehdottomasti vaikuttavimpien romaanihenkilöiden galleriaan.
Veren ääriin on paikoin epämiellyttävänkin väkivaltainen kirja, mutta samalla se on todella vaikuttava, mestarillinen taidonnäyte. Kirjan suomentaminen ei varmasti ole ollut helppoa, mutta Kaijamari Sivill on ainakin näin alkuteokseen vertaamatta onnistunut hienosti. Kirjan erikoinen kieliasu luo osaltaan vahvaa tunnelmaa.