Ann Cleeves: Kuolonkukkia

Kun yksinhuoltaja Julie Armstrong palaa iltayöllä taksilla kotiin oltuaan huvit­telemassa ystäviensä kanssa, hän löytää 16-vuotiaan poikansa kuolleena kylpyammeesta. Vedessä kelluu hiljaa hohtavanpunaisia unikoita ja suuria sinisiä kukkia… Lukella on ollut ongelmia syntymästä asti, hän syytti itseään ystävänsä kuolemasta ja ensin äiti luuleekin pojan tehneen itsemurhan. Kun hänelle kerrotaan, että poika on murhattu, hän yrittää keskittyä pitämään huolta tyttärestään. Vielä on jäljellä ehkä jotakin elämän arvoista. Silti hän soimaa itseään, vaikka onkin tavannut miellyttävän oloisen uuden mies­henkilön.

Kohta kuitenkin majakan läheltä kalliolammikosta löytyy uusi ruumis, ikävä kyllä mukavan ystäväpiirin juhlat keskeytyvät karmeasti. Tällä kertaa kyseessä on nuori nainen ja jälleen kukkia on rituaalinomaisesti runsaasti vedessä tä­män ympärillä. Komisario Vera Stanhope on jo alkanut selvittää ensim­mäistä murhaa ja tutkinta siis jatkuu. Mitä yhteistä voi olla hieman höynäytettävällä nuorella pojalla ja opetusharjoitteluun paikkakunnalle tulevalla nuorella nai­sella? Kun Julien tytär vielä katoaa, koko kylä pelkää pahinta.

Komisario Vera Stanhope on erilainen naispoliisi, tutkija ja omalaatuisia pää­telmiä tekevä, hiukan väheksytty tai vältelty kollega. Hän ei ole nuori eikä kau­nis, ei lenkkeile eikä pukeudu upeasti. Hän ei joogaa, omista upeaa autoa eikä ammuskele ympäriinsä. Hän on tavallisen oloinen keski-ikäinen nainen, jolla on normaaleja keski-ikäisen naisen ongelmia: hän on yksinäinen, hän juo liikaa ja ylipainoakin on kertynyt. Pukeutuminenkaan ei ole aina viimeisen päälle, mutta aivot ovat sitäkin terävämmät ja tutkinta alkaa edetä hänen tartuttuaan ohjaksiin. Hän esittää omalaatuisia kysymyksiä ja ajatuksia eikä kukaan oikein tiedä, miten suhtautua tähän hieman outoon poliisikunnan edustajaan. Pätevä hän selkeästikin on ja ilman muuta tämäkin juttu ratkeaa, joskaan ei helposti. Palapelissä on liikaa paloja ja aukkoja väärissä kohdissa.

Miten kaikki oikein saada sopimaan yhteen? Mikä merkitys on lintu­harrasta­jilla, shakinpelaamisella, erinäisillä irtosuhteilla sekä pihamökin vuokraamisel­la? Miksi eräästäkin henkilöstä tuntuu, että joku on käynyt talossa jälkiä jättä­mättä?

Ann Cleeves hallitsee juonen kuljettamisen erittäin hyvin ja tutkinnan sekä etenkin Veran ajatusten ja päättelyn kuvailu on etevää. Komisariosta saa hyvin inhimil­lisen ja erilaisen kuvan kuin yleensä on tapana kertoa. Aikaisempien kirjojensa tapaan Cleeves paneutuu huolella myös ympäristön ja yhteisön sekä sen jäsenten kuvaamiseen. Tämä on komisario Vera Stanhopesta kertovan sarjan ensimmäinen suomennettu osa, alkukielellä sarjan kolmas. Lisää suomennok­sia lienee tulossa, koska kirjasta on tulossa myös alustavien tietojen mukaan lyhyt tv-sarja.

Suosittelen kaikille rikoskirjallisuuden ystäville, jotka pitävät moni­mutkai­sesta­kin päättelystä, sivujuonista sekä lopulta ratkaisusta. Ehkä jopa ratkaisusta, joka ei ole välttämättä moraalisesti oikea, vaikka teknisesti täyttääkin kaikki rikosten kriteerit!