Giacomo Mazzariolista tuli Italiassa jonkinnäköinen ilmiö sen jälkeen, kun hän julkaisi netissä videon, jonka pääosassa esiintyy hänen veljensä Giovanni, jolla on Downin syndrooma. Videon suosion vanavedessä syntyi myös autofiktiivinen teos Veljeni, supersankari, jossa Giacomo kertoo veljesten yhteisen tarinan.
Romaanin tarinankaari on varsin yksinkertainen. Nuori Giacomo innostuu pian syntyvästä veljestään ja kaikista niistä mahdollisuuksista, mitä uusi leikkikaveri tuo mukanaan; minkälaisia seikkailuja he tulevatkaan yhdessä kokemaan! Suunnitelmat eivät aivan toteudu, sillä Giovanni ei ole tavallinen lapsi, mutta mitäpä se Giacomoa haittaa, uudessa veljessä riittää paljon hämmästeltävää silti.
Teini-ikä tuo kuitenkin mukanaan pakillisen uusia tunteita, joista häpeä ei ole pienin. Mitä koulukaveritkin sanoisivat vammaisesta veljestä ja miksi hemmetissä veli uppoutuu omiin maailmoihinsa eikä opi, opi, opi vaikka miten opettaisi. Turhautuminen ja syyllisyys alkavat määrittää Giacomon suhtautumista veljeensä yhä enemmän. Dinosauruksia rakastava Giovanni oli kuitenkin joskus Giacomolle kuin supersankari, voisiko hän olla sitä hänelle uudestaan?
Jos Veljeni, supersankaria pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla niin se olisi hyväntuulinen. Giacomo kirjoittaa perheensä arjesta ja ystävistään tarkkanäköisellä huumorilla. Periaatteessa kertomuksessa on synkkiäkin puolia, Giovanni tuskin tulee koskaan pärjäämään itsenäisesti ja mahdollisesti ei edes elä pitkään. Silti kirjan optimismi on varsin tarttuvaa, Giovanni ei ole mikään sääliteltävä ressukka vaan mahtava tyyppi, jota ei voi määritellä vain kromosomihäiriön kautta.
Mikäli kaipaa luettavaksi hyvän mielen kirjaa, niin Veljeni, supersankari on mielestäni varsin hyvä valinta. Giacomon isä opettaa hauskasti, miten ironia ja huumori voivat muuttaa tapaa katsella maailmaa. Ohjeesta ottaa vaarin ainakin allekirjoittanut kunhan vain sopiva tilaisuus tulee vastaan!