Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elämä kuuluisuuden sisaruksena ei varmaankaan ole aina helppoa. Elämässään menestynyt sisarus saa vanhempien rinnan paisumaan ylpeydestä ja siinä rinnalla on paha puhua niistä omista pienistä saavutuksistaan. Hieman tällainen tilanne oli Axel Gallénin veljellä Uno Gallénilla. Vanhemmasta veljestä piti tulla viulisti mutta ei siitä lopulta tullut yhtään mitään, niin kuin ei tullut monesta muustakaan Unon hankkeesta. Siinä missä Akseli aikanaan haudattiin suurmiehelle sopivin menoin, oli Unon kohtalona vaipua unohduksiin ja tulla haudatuksi yksinäiseen hautaan, jonka äärellä ei vieraillut edes oma suku.
Axelilla ja Unolla ei siten näytä olleen paljon yhteistä, eivätkä he veljinä myöskään vaikuta olleen läheisiä. Voisi luulla, että tämä antaa pienoisen haasteen kaksoiselämäkerralle, mutta Viljami Puustinen on kuitenkin löytänyt oivallisen punaisen langan, jonka kautta tarkastella näiden kahden hyvin erilaisen ihmisen elämänkaarta.
Avainsana on erikoinen aikakauden henki, joka voimakkaasti leimasi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuurielämää. Lukijalle tulevat pian tutuksi muiden muassa symbolismi, teosofia ja Nietzsche. Vanha maailma oli kuollut, ja tilalle piti kuumeisesti löytää jotain uutta. Uudet ideat ja taidesuuntaukset muokkasivat maailmaa ja sekä Axel että Uno olivat omalla tavallaan kummatkin tällaisia mystiikan ja perimmäisen totuuden etsijöitä, jotka ilmensivät toimillaan aikakauden henkeä. Akselin etsinnän lopputulokset ilmenevät tunnetusti hänen taiteessaan. Uno puolestaan löysi oman totuutensa Vapaamuurarien joukosta, joiden parissa hän nousikin ihan huipulle saakka.
Mikäli tämän aikakauden kulttuurielämä kiinnostaa onkin Veljekset Gallén ehdottomasti lukemisen arvoinen tapaus. Akseli tunsi tietysti myös enemmistön aikansa merkkihenkilöistä, ja kirjan sivuilla vilahteleekin tuon tuosta sellaisia nimiä kuin Albert Edelfelt, C. G. E. Mannerheim, Jean Sibelius, Robert Kajanus ja Emil Wikström. Kaiken kaikkiaan kirja on tältä osin oikein antoisaa luettavaa.
Puustinen pohtii kirjan lopussa veljesten suhdetta ja sitä, miten Unon kohtaloa pitäisi tulkita. Oliko se loppujen lopuksi surullinen vai sittenkin ihan tavallinen? Harvapa meistä loppujen lopuksi kovinkaan suuria saa elämänsä aikana aikaan ja monet Unon ongelmista olivat luonteeltaan kuitenkin suhteellisen tavanomaisia. Konkurssi, pieleen mennyt avioliitto ja etääntyminen omasta perheestä ja lapsesta eivät ole mitään hirveän epätavallisia tapahtumia ihmisten elämässä.
Itse koin Unon elämän enemmän tavallisena kuin erityisen traagisena, mutta tämä ei ole mikään moite kirjaa kohtaan. Oikeastaan oli mielenkiintoista lukea aikalaisten suhtautumisesta epäonnistumisiin; kertoohan se itsessään myös hyvin paljon aikansa kulttuurista. Vaikka nihkeä asenne konkurssin tehneitä kohtaan ei taida olla vieras nykyäänkään, niin tuohon maailmanaikaan se oli tapahtuma, joka täydellisesti leimasi ihmisen epäonnistujaksi. Sen jälkeen ei kannattanut kuvitella, että entiset tuttavat enää tervehtisivät kadulla ja tämä tapahtuma selittäneekin, miksi Uno viihtyi niin hyvin kaukana Yhdysvalloissa, missä moista taakkaa ei tarvinnut enää kantaa.
Kaksoiselämäkerran vastakkainasettelu luuseriveljen ja perheen menestyjän välillä on tehokas, mutta ei Akseli siitä huolimatta mitään sankarin viittaa hartailleen saa, vaan Puustinen tuo esiin myös Akselin töpeksimiset. Suurin näistä on hairahtuminen Viivi Palanderin syliin ja oli lähinnä Mary Gallénin huomattavan pitkämielisyyden ansiota, että Akselin avioliitto ei myös karahtanut kiville.
Toinen mainitsemisen arvoinen tapaus on Akselin ensimmäinen symbolistinen maalaus Probleema, joka ei aivan saanut sellaista vastaanottoa kuin Akseli kuvitteli. Tosin ehkä näin jälkiviisaasti voi sanoa, että hyvä, että teos kuitenkin tuli tehtyä. Kyllähän maalaus ravistelee suurmiesten myyttiä tavalla, joka tuntuu vain ja ainoastaan virkistävältä.
Veljekset Gallén on oikein sujuvasti kirjoitettu kirja, joka todella onnistuu vetämään lukijan sadan vuoden takaiseen maailmaan. Kirjassa jäi vaivaamaan oikeastaan vain yksi sinänsä pieni asia. Akselilla ja Unolla muitakin sisaruksia, joita kuitenkin hädin tuskin mainitaan tässä kirjassa. Sinänsä ymmärrän päätöksen, että kaksoiselämäkerrassa heihin ei haluta keskittyä sen kummemmin, Uno oli Puustisen isoäidin isä ja siten luonnollisesti hänen tarkastelunsa keskiössä.
Toisaalta Gallénin perhedynamiikasta jäi ainakin minulta jotain hahmottamatta tämän vuoksi. Olivatko muut perheenjäsenet tiiviisti toistensa kanssa yhteydessä ja Uno oli todellakin se perheen kaukainen musta lammas? Vai olivatko sisarukset ylipäätään hieman etäisiä toisilleen, ja Unon poissaolo ei sinänsä liikuttanut ketään? Nämä ovat pieniä kysymyksiä, jotka olisivat hieman avanneet kulttuurisuvun keskenäisiä suhteita.
Kirjan ulkoasu ansaitsee vielä erillisen mainintansa. Tommi Tukiaisen suunnittelema kirja on typografisia valintoja ja vinjettejä myöten todella kaunista katsottavaa ja kirjan kansikin on hyvin onnistunut. Kirjassa on myös lukuisia valokuvia, mikä tietysti myös aina ilahduttaa. Jos siis mielessään pohtii ottaisiko tässä tapauksessa mieluummin e-kirjan vai fyysisen kirjan, niin tässä tapauksessa sanoisin, että fyysinen kirja kyllä ilman muuta vie voiton. Hieno teos kaiken kaikkiaan, jota voi todellakin suositella!