Harry Hole on ensiluokkainen murhatutkija, mutta hänen heikkoutensa on turhan monen tiedossa. Kun Rakel-vaimo heittää Harryn pihalle, katoaa hänen elämästään viimeinen syy olla tuhoamatta kaikkea. Valitettavasti viina on jälleen Harryn elämässä, mutta tällä kerralla, baarissa riitaa haastaessaan, häneltä menee jopa omalla mittapuullaan pahasti filmi poikki. Ja silloin, kaikkein sekavimmalla hetkellä, iskee murhaaja, joka osuu lähelle. Liian lähelle Harrya. Nerokkaan rikospoliisin on kohdattava nyt arkkivihollisensa – itsensä. Voiko siitä selvitä elossa?
Melkein kaikki mahdollinen on jo kirjoitettu Jo Nesbøn Harry Hole -sarjasta, melkein kaikki mahdolliset kehut on jo kehuttu, sillä Veitsi on sarjan 12. dekkari. Mutta todetaan silti – mikäli Harry Hole ei ole vielä tuttu, ja mikäli tiukkaotteinen dekkarisarja kiinnostaa – että Jo Nesbøn Harry Hole yksi ihan parhaista vaihtoehdoista. Sarjan perkaaminen kannattaa aloittaa järjestyksessä alkupäästä.
Ja Veitsi on kyllä yksi parhaista Harry Hole -dekkareista. Juonessa on imua, ja Nesbø osaa jälleen rakennella sellaisen kuvion, jossa on vaikeaa päätellä kuka on lopulta kenenkäkin puolella. Jännitystä piisaa loppusivuille asti. Joitakin sivujuonia Nesbø ehkä kehittelee tarpeettomankin pitkälle – tai sitten ei. Olisiko pieni virtaviivaistus sittenkään kirjalle hyväksi? Veisikö suorempi kerronta osan Nesbøn monimutkaisen juonen ja lukijan koijauslinjojen terästä?
Jo Nesbø on viime aikoina kirjoittanut paljon muutakin kuin Harry Hole -sarjaa, mutta kyllä hän kaikkein omimmillaan on karun poliisinsa kanssa. Saadaanko sarjaan vielä joskus jatkoa, siihen osannee vastata vain Nesbø itse. Joka tapauksessa laadukkaan dekkarin ystävälle Veitsi on varma valinta. Suosittelen.