Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”— vaikka tällainen menettely onkin vakavassa ristiriidassa tutkijan etiikkani kanssa. Ensimmäisen kerran joudun turvautumaan mielikuvitukseen tässä tosiasioihin pidättyvässä dokumenttiteoksessa.”
Sivulla 370, kirjan kolmanneksi viimeisellä sivulla kirjailija kirjoittaa noin kirjoitettuaan ummet ja lammet ja mitä sylki suuhun on tuonut pitkin kirjaa. Uskottavan tuntuisesti kyllä ’pätevänä historioitsijana’. Moni aikalaislukija jopa uskoi kirjan sisältöön, moni myös hermostui! (Ks. Tero Liukkonen, joka analysoi vastaanottoa Heput tuli ja lähti -kirjoituksessaan.)
Onpa harvinaisen vaikea asettua lukijaksi tähän todentuntuiseen valedokumenttiin, puoliksi asialliseen ja puoliksi huuhaahaan, jota Veikko Huovisen (1927–2009) oli tapana viljellä pelkissä fiktiokirjoissaan ja joka kutkutteli naurunjuuria muinoin mukavasti. Muinoin, niin, puolenvuosisataa sitten: nythän Veikko-veitikan kirjoista löytyy niin runsaasti tuomittavaa sanankäyttöä, jotta tiedostavaa kansaa hävettää.
”Albert Speerin kertoman mukaan Hitler samana iltana riehaantui juttelemaan Göringin kanssa ruotsalaisten naisten häpykarvoista. Hitler oli tavattoman kiinnostunut kuulemaan miten ne karvat menee siellä…”
Vai uppoaako muka moinen huumoripläjäys nykynirppiksen nauruhermoon?
Jos Joe-setä ei yrittänytkään dokumentoida Stalin-hirmun elämää vakavalla naamalla ja oli siten helppoa nieltävää, tämän Veitikan suhteen on toisin: Lukija joutuu lujille falskin Hitlerin kanssa lajitellessaan Veikon tarjoamat oikeat ja väärät totuuden jyväset. Huovinen leikkii historiantutkijaa hämäävän vakuuttavasti. Tosin loppuun saakka ei aina tutkijan ote pidä, ja huovismaisuuden hävyttömyydet purskahtelevat väenväkisin esille helpottamaan lukijan pinnettä:
”Hitlerin naama oli kuin pylly jouluna.”
”Alois, du nichtssagender Furtz!* *’Alois, sinä senkin mitätön pieru!’
”Johtajalla on rohkea kieli ja hänen pippelinsä on kuin tukaanin nokka.” -Eva Braun
Nuo irrottelua kevyemmästä päästä. Painavammasta päästä voi sanoa, että paljon oikeaa historiaakin tuli kerrattua Huovisen Hitler-tutkimusmatkan aikana, vaikka hän on, kuten muuan Rademacher, ”yksi niitä ilkikurisia koiranleukoja, jotka tekevät kaikkensa voidakseen häiritä vakavaa historiankirjoitusta”.
Lukeehan tämän, mutta kyllä Huovisen maanmainio Rauhanpiippu mennen tullen hakkaa(!) Veitikan selkeämmällä pasifistisuudellaan.