Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
– TIIÄTTEKÖ TE MITÄ teijän kotona on tapahtunu? Inka on pakahtua kertomisen halusta, kun naapuriin muuttaa kymmenvuotias Lenni perheineen. Pienen tehdaskaupungin puutaloidylliä on järkyttänyt perhetragedia, perheen isä on surmannut koko perheensä ja itsensä.
Vanhan talon historiaan mahtuu toki monenlaisia aikoja, mutta perhesurma tulee vaivaannuttavan lähelle edellisten asukkaiden hahmossa. Tilanne on muutenkin hämmentävä, Lenni tunnustelee aikuisten välisiä jännitteitä ja merkkejä rahahuolista. Edessä on uusi koulu ja uudet kaverit. Vanhemmilla on järjestelemistä omassa elämässään ja keskinäisissä väleissään – tosin totuus selviää vain salaa kuuntelemalla. Lasten edessä vanhemmilla on kaikki hyvin.
Toisella puolen naapurissa, autiotalossa, majailee perhesurmaajan pitkäaikainen ystävä, elämänhallintansa kanssa haahuileva Pasi. Pasin rauha säröilee, kun autiotalon suojiin pesiytyy nuori narkomaani, Valo. Miehistä ei varsinaisesti ole toistensa ystäviksi, mutta rinnakkaiseloon he kuitenkin sopeutuvat jollain lailla. Aivan kuten naapurissa lapset leikkivät murhaleikkejä, myös autiotalossa käydään läpi naapurisurmaa. Olisiko Pasin pitänyt ymmärtää merkkejä, olisiko hän voinut estää murhenäytelmän?
Syyllisyyden ja häpeän tunteet syövät myös Valon äitiä, Niinaa. Kuinka he, opettaja ja lääkäri – ammatikseen toisia eteenpäin luotsaavat – ovat menettäneet oman poikansa huumeille? Miten elämä onkin täynnä virheitä ja erehdyksiä, joskus niistä selviää säikähdyksellä ja toisinaan rangaistaan rankimman kautta. Vastuu painaa hartioita niin, että sen rajoja on pakko miettiä.
Tarina kutoo kolmea tahoa, kolmea eri taloa ihmisineen yhteen. Kaiken sen yllä tehdas, joka on sanellut kaupunkilaisten elämää, kannatellut, antanut elannon ja valmiit viitat. Ihminen kuitenkin taaplaa tyylillään, tekee omat valintansa kulloisenkin tilanteensa ja voimavarojensa mukaan. Jokainen joutuu piilottelemaan kipeitä haavojaan, jokaisella on joskus tie poikki – toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Ja voi miten kauniseleisesti Vanhatalo sen meille kertookaan! Olen pitänyt paljon myös hänen aiemmista romaaneistaan ja joka kerta tuntuu, että teksti suorastaan kirjoittuu mieleen. Jokaista hahmoaan hän käsittelee jollain tapaa hellästi, erityisesti pientä Lenniä ja Niinaa. Syksyn uutuuskirjoista tämä on yksi, johon kannattaa tarttua.
