Pyörittelin joskus Infinite Jestiä käsissäni, omistinkin tämän tiiliskiven jonkun aikaa. Jäi sitten lukematta. David Foster Wallace on ilmiönä kuitenkin sen verran kiinnostava, että Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja oli yksinkertaisesti pakko napata kirjaston hyllystä mukaan, kun siihen sattumalta törmäsin.
Kirja on novellikokoelma, jossa on paitsi vastenmielisten tyyppien haastatteluja, myös monenlaista muuta. Tekstiä pulppuaa, seksi, masennus ja ihmissuhteet ovat keskeisiä teemoja, joita luodataan syvältä kauhoen ja synkempiä puolia väistelemättä.
”Aikuisten maailma”-novelli, esimerkiksi, on hieno dysfunktionaalisen parisuhteen ja epävarman seksuaalisuuden kuvaus. Yksi vastenmielisten tyyppien lyhyistä haastatteluista on puolestaan upea teinipojan masturbaatiofantasioiden kuvaus, jossa yksinkertainen kuvitelma siitä, miten seksifantasiassa aika pysähtyy kuin Vaimoni on noita -tv-sarjassa, päätyy fantasian sisäisen johdonmukaisuusvaatimuksen vuoksi tieteeseen, hourailuun ja romahdukseen. Fantastista.
Järisyttävä ihmisvihan kuvaus on novelli ”Arvostetun nuoren näytelmäkirjailijan isä pitää sinua kädestä ja pyytää kuolinvuoteellaan palvelusta”, jossa kuoleva isä antaa tulla täysilaidallisen siitä, miten hänen inhottava ja vastenmielinen poikansa on tehnyt hänen elämästään helvettiä; olisi pitänyt tappaa lapsi vielä kun hän oli pieni. Melkoista tekstiä.
Rankkaa ja koskettavaa tekstiä, mutta välillä Wallace hukkuu postmoderniin metafiktiokikkailuun, alaviitteisiin ja koukeroiseen kieleen. Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja on sen verran omaperäistä tavaraa, että kannattaa kokeilla – jos haluaa nopeasti maistiaisen kirjan annista, kannattaa aluksi keskittyä niihin haastatteluihin.