Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vastarinta on aina ollut vaarallista Venäjällä. Rangaistuksena on ollut joko mielisairaala, Siperia tai kuolema. Lukuisat rohkeat venäläiset ovat silti tuoneet julki omat mielipiteensä ja kapinoineet hallitsevaa järjestelmää vastaan. Toimittaja Artemi Troitski kertoo kirjassaan Vastarintaa Venäjällä venäläisen kapinoinnin ja vastarintakulttuurin historiasta. Troitskin kirja on mielenkiintoinen ja sivistävä teos kaikille, joita Venäjän historia ja kulttuuri kiinnostavat.
”Venäjä on ihanteellinen maa kapinallisille, sillä kapinaan löytyy aina hyvä syy”, Troitski kirjoittaa kirjansa johdannossa. Troitski tietää mistä puhuu, sillä hän on kokenut Neuvostoliiton, 1990-luvun uuden Venäjän, 2000-luvun kapitalismin ja lopulta Vladimir Putinin ikuisen valtakauden. Venäläinen aika on muuttunut kehäpäätelmäksi.
Troitski aloittaa kirjansa yhdestä Venäjän suurimmasta kapinoitsijasta: Pietari Suuresta. Pietari Suuri oli päättänyt muuttaa valtakuntansa nykyaikaiseksi, eikä säästellyt alamaistensa partoja, hihoja tai hampaita. Hän suhtautui myös uskontoon omalaatuisesti, mutta pidätti tämän etuoikeuden ainoastaan itsellään. Hänen uudistustyönsä jäi kesken, mutta aristokratia oli jo alkanut viehtyä eurooppalaisiin tapoihin.
1800-luvun puolivälin jälkeen myös aateliton keskiluokka alkoi pyrkiä muutokseen. Kaunokirjallisuus, johon Venäjällä on aina ollut kyltymätön intohimo, toimi yhteiskunnan peilinä. Feminismi sai vauhtia 1860-luvun realismista. Ajanjakso ennen kommunismia oli Venäjän kulttuurin kulta-aikaa, jolloin luotiin useita eri tyylisuuntia.
Vuonna 1985 Neuvostoliiton johtoon valittiin Mihail Gorbatšov, ja hän aloitti Neuvostoliiton uudistamisen. Seuraavan kuuden vuoden aikana muutokset tapahtuivat erittäin nopeasti, ja yhteiskunta muuttui perustavalla tavalla. Vuonna 1991 Neuvostoliitto oli jo tullut tiensä päähän. Uusi Venäjä oli hyvin erilainen kuin Neuvostoliitto. Vuonna 1993 homoseksuaalisuutta käsittelevä pykälä poistettiin rikoslaista, ja monien – sekä silloisten että nykyisten – venäläisten yllätykseksi ja kauhuksi Venäjältä löytyi homoseksuaaleja. 1990-lukua sanotaankin Venäjän ainoaksi vapaaksi vuosikymmeneksi.
2000-luvulla asiat ovat jälleen toisin. Kapinointi tietää vankilaa tai kuolemaa, ja internetistä ollaan tekemässä hallinnon asetta. Troitskia Venäjän tämänhetkinen tilanne kauhistuttaa, mutta hän rakastaa maataan ja uskoo, että paremmat ajat vielä joskus koittavat. Jonain päivänä ”Venäjällä vihdoin vallitsee rauha ja harmonia”.