Harri Nykänen ja Raid – ihan pettämätön juttu, mutta ei ole huono Harri Nykäsen luoma hahmo Ariel Kafkakaan. Juutalainen poliisi! Jos minä lukiessani Raidia näen aina silmissäni Kai Lehtisen, niin kun luen Ariel Kafkasta, näen silmissäni Harri Nykäsen. Ihan sama, miten hänet on kuvattu.
Nyt on kuitenkin kyse kirjasta Vasikka, jossa koko touhu lähtee siitä, kun on meneillään vankikuljetus ja sitten se kyyti siepataan ja eihän siinä hyvin käy. Kiepsahtaa käyntiin sellainen myllytys, että pois alta. Alkaa matsi, kuka kukin on ja mikä on kupletin juoni. Mukaan sotketaan huumerikollisuus, äärioikeistolaisuus ja väkivalta. Melkoinen kimara.
Komisario Kafkalla on juttu, joka ei selviä sormia napsauttamalla ja jo Suposta on tullut Sillanpää ja kun sekään ei riitä, niin Tampereelta ylikonstaapeli Haveri. Supon tunkeminen mukaan tietää aina mutkia ja Haveri taas tuli mukaan siksi, että tunsi erään vankikuljetuskyydissä olleen.
Kaikessa sivussa Kafkan setä ottaa ja kuolee. Juutalaisille kuolema on erilainen ja se ja sen käsittely ottaa oman aikansa. Ariel Kafka käy sitä läpi veljensä ja serkkujensa kanssa.
Hyvin siinä sivussa tutkitaan rikosta ja joutuupa itse Kafkakin melkoiseen käsittelyyn. Tulee vammoja ja hänet yritetään saada ns. huonoon valoon.
Vasikka on kirja, joka on kerronnallisesti tasainen, vaikka tarina vie kuin juna. Ei pysähdy kuin satunnaisesti, että kerkeää hengähtää. Rosvot ja poliisit – mikä ihana syy lukea kirjaa.
Pidän tavattomasti Harri Nykäsen tyylistä kertoa tarinaa, koska ne ovat niin uskottavia. Hänellä on vankka rikostoimittajan tausta, niin ei tarvitse ihan tuulesta temmata mystisiä juttuja.