Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vartijat ennen -sarjakuvaromaani valottaa Koomikon ja Rorschachin menneisyyttä ennen Vartijoita. Kyseessä on niin sanottu johdanto-osa, varsin vakiintunut keino hyödyntää alkuperäisteoksen menestystä, mutta en aio tästä nillittää enempää, sillä Koomikko ja Rorschach kuuluvat sarjakuvamaailman lempihahmoihini. Brian Azzarello on käsikirjoittanut molemmat tarinat, J. G. Jones on kuvittanut Koomikon osuuden ja Lee Bermejo Rorschachin.
Koomikon elämää 1960-luvulla värittää ystävyyssuhde Kennedyn poliitikkoveljeksiin. Jackie Kennedy esittäytyy sarjakuvaromaanissa aivan uudella tavalla, ja myös Marilyn Monroen sievä pakara vilahtaa kuvissa. Nihilismiin ja yleiseen sosiopatiaan taipuvainen Koomikko on aidosti kiintynyt presidentti Kennedyyn, ja Watchmen -elokuvan sivujuonne, jonka mukaan Koomikko olisi ollut tämän salamurhan takana, sivuutetaan. Kaikkeen muuhun mahdolliseen pahaan Koomikko kuitenkin 1960-luvulla syyllistyy. Koomikon motiivit jäävät hyvin pinnallisiksi, eikä Azzarellon käsikirjoitus löydä hänen hahmoonsa syvyyttä. J. G. Jonesin piirrosjälki on kuitenkin komeaa.
Rorschachiin keskittyvä tarinakokonaisuus on parempi. Misantropiassaan vellova Rorschach selvittelee välejä väkivaltaisen jengin ja Bardiksi kutsutun sarjamurhaajan kanssa. Tarinaan on myös liitetty huvittava intertekstuaalinen viittaus Taksikuski-elokuvaan. Azzarellon käsikirjoituksessa Rorschachille tarjotaan jopa pieni mahdollisuus kokea onnea, mutta tapahtumat ja ennen kaikkea Rorschachin impulsiivinen väkivaltaisuus tuhoavat sen. Ei siis onnellisia loppuja Rorschachille. Kuten Vartijoissa, myös tässä sarjakuvaromaanissa eläimet saavat syödäkseen mehevää ihmislihaa.
Koomikon tai Rorschachin hahmoissa ei ole mitään sankarillista. Koomikon sadistinen kyynisyys ja Rorschachin mustavalkoinen ajattelutapa tekevät heistä silti Vartijoiden kiinnostavimpia hahmoja. Vartijat ennen -sarjakuvaromaanissa vierailee muutaman ruudun verran perinteisempi sankari Yöpöllö, mutta hänen naiiville hahmolleen Koomikko – ja lukija – vain nauraa.