Alan Moore tunnetaan sarjakuva-alan nerona. Siinä missä monet muut menestyneet sarjakuvakäsikirjoittajat kirjoittavat elokuvia tai kirjoja, jotka muuttavat päässään sarjakuviksi, Moore on omaksunut sarjakuvat kokonaan omaksi mediakseen.
Egmontin kääntämä Vartijat on teos, josta Moore on kaikista tunnetuin. Sen suosiosta kertoo se, että se on ainoa sarjakuvakirja, jonka Time-lehti on valinnut sadan parhaan nykyromaanin joukkoon. Samoin se oli myös ensimmäinen sarjakuva, joka voitti Hugo-kirjallisuuspalkinnon. Kirjan suosiosta kertoo jo sekin, että kyseessä on kirjan kolmas suomenkielinen painos.
Tarina alkaa kun eläkeläinen murhataan. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuka tahansa vanhus, vaan Koomikko, Yhdysvaltojen palveluksessa ollut supersankari. Tuoreemman sukupolven supersankari Rorschach näkee murhassa salaliiton. Kuka olisi voinut murhata entisen supersankarin ja miksi?
Vartijat on kokonaisuutena mestariteos. Kylmän sodan painostava tunnelma, kahden supersankarisukupolven ja yhteiskunnan muutosten välinen murros on hedelmällinen tarinankerronta-alusta ja Moore ottaa aiheesta tehokkaasti kaiken irti.
Samalla sarjakuva on mestariteos myös teknisessä mielessä. Kun kirja julkaistiin 1980-luvulla, se muutti länsimaista sarjakuva-alaa suuresti sen ainutlaatuisen kerronnan takia. Lukuisat eturivin sarjakuvantekijät käyttävät samoja tehokeinoja omissa töissään vielä tänäkin päivänä.
Dave Gibbonsin kuvitus ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin muu teos, mutta onnistuu silti välittämään tarpeelliset tunteet.
Vartijat on paitsi hyvin viihdyttävää viihdettä ja syvällinen tarina, myös sarjakuvateollisuuden kenties kirkkain teos. Se on suositeltavaa luettavaa kaikille, joita sarjakuvat vähääkään kiinnostavat.