Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kööpenhaminan poliisilaitoksen osasto Q pääsee taas keskelle vanhaa murhatapausta. Tällä kertaa on kysymys Albertesta, suositusta, iloisesta ja suloisesta opiskelijatytöstä, jonka ruumis löydettiin puun oksalta jo 17 vuotta sitten. Outo juttu, jota pidettiin aluksi onnettomuutena, mutta miten ihmeessä selvästikin auton töytäisemäksi joutunut Alberte päätyi puuhun?
Tytön kohtaloa aluksi selvitellyt bornholmilainen poliisi Christian Habersaat soittaa Carl Mørckille saadakseen apua, mutta Carl on yhtä mörkkinä kuin tavallisestikin eikä pidä siitä, että häntä häiritään kesken ansaittujen päiväunien. Valitettavasti Carlin kylmäkiskoisuudella on kamalat seuraukset, sillä juuri eläköityvä Habersaat ampuu itsensä kesken lähtöjuhliensa.
Carl kumppaneineen – mukana ovat siis syyrialaissyntyinen Assad, topakka sihteeri Rose ja uusi tuttavuus, erikoista kielensekoitusta suoltava tutkija Gordon – päätyy tutkimaan Alberten tapausta, ja jäljet johtavat omituisen aurinkoa ja muita taivaankappaleita palvovan kultin jäljille.
Osasto Q:sta on aina ollut mukavaa lukea, eikä tämäkään kirja ole siinä suhteessa poikkeus; Carl, Assad ja Rose ovat lukijalle ihan kuin vanhoja tuttuja, ja pääpahiskin, aurinkokultin gurun rakastajatar on kotoisesti Kangasalta lähtöisin oleva Pirjo.
Adler-Olsen kirjoittaa sujuvasti ja uskottavasti, sujuva on myös Katriina Huttusen käännös. Tuntuu hieman erikoiselta, että Assadia kutsutaan toistuvasti käkkäräpääksi, mutta jotenkin tämä epiteetti on annettu hänelle niin lempeästi, ettei sitä voi pitää mitenkään rasistisenakaan. Kultista kerrotaan mitä ilmeisimmin hyvin asiantuntevasti.
Tutkimukset marssittavat lukijan eteen tietenkin joukon sivuhenkilöitä, joista varsinkin kaikenlaiset elähtäneet hipit on kuvattu ilahduttavalla tarkkanäköisyydellä.
Vartija-romaani on siis taattua Adler-Olsenia, viihdyttävää ja otteessaan pitävää luettavaa.
