John Dortmunder on epäonnisten pitkäkyntisten perikuva. Donald E. Westlaken luomus enemmän tai vähemmän epäilyttävine kavereineen ja kumppaneineen on seikkaillut yhteensä yli kymmenessä romaanissa jo 1970-luvun alusta alkaen. Romaanien lisäksi Dortmunder on nähty myös lyhyemmissäkin tarinoissa. Varkaitten tusina kasaa yksien kansien väliin yksitoista Dortmunder-novellia.
Nyt Dortmunder nähdään muiden muassa melkoisen mittavassa taideryöstössä, hevosvarkaana, salapoliisina, korttiringissä ja lopulta komerossa koiraa paossa. Westlakelle tuttu huumori kukkii kaikissa tarinoissa, eikä Dortmunder-tarinoita tarvitsekaan ottaa kovin vakavissaan. Aivan koko vakiohahmovalikoimaansa ei Westlake novelleissaan käytä, mutta Dortmunderin lisäksi pahanilmanlintu Andy Kelp toki tavataan muutamia kertoja. Aina, kun Kelp on paikalla, voi olla varma, että helppo keikka ei olekaan ihan niin helppo…
Novellien laajuus vaihtelee muutamasta sivusta noin kolmeenkymmeneen. Ne on alunperin julkaistu erikseen noin parinkymmenen vuoden ajanjaksona 1980-luvun alusta alkaen. Mukavasti novelleja taustoittavassa esipuheessaan Westlake kertoo, että Dortmunderista ei pitänyt alkujaan tulla kuin kertakäyttökonna, mutta sitten kävikin puolivahingossa toisin. Edelleen Dortmunderin piti jäädä vain romaanihahmoksi, mutta vastaan tuli tiettyjä tilanteita, joista kehittyikin herkullisia novelliaihioita. Mukavaa, että kehittyi, sillä Westlaken Dortmunderit ovat kerrassaan hykerryttävää lukemistoa.