Tämä kirja on ihan mahtava hyppäys ajassa taaksepäin, kun Varjosaaressa asui ja eli ihmisiä. Maarit Verronen on tehnyt ison työn löytäessään henkilöt tähän kirjaan.
Kirja kertoo Helsingin Varjosaaresta, josta moni ei ole koskaan kuullutkaan, saati sitten, että tietäisi, missä kyseinen saari sijaitsee. Kun lukee tämän kirjan, on taas piirun verran viisaampi ja mikä ihan parasta, niin tekee mieli lähteä käymään siellä, edes rannalle ruikuttamaan.
Pieni saari Kulosaaren kupeessa on elänyt melkoisen elämän, sen vanhat puut ja kivet kokeneet monenmoista. Kun lukee kirjaa, sitä elää oikein mukana ja saa paljon tietoa siitä, millaista elämä oli ennen. Ensimmäiset maininnat saaren sijaintikylästä ovat vuodeltä 1515. Karttaankin olisi päästy jo 1600-luvulla.
Saarella on elänyt hyvin erilaisia ihmisiä ja kun kirja etenee, nostan hattua ja niiaan syvään kirjailijalle, sillä näin paljon on tietoa saatu pienestä saaresta, joka voisi äkkisiltään tuntua siltä, ettei siellä olisi koskaan ollut mitään elämää.
Kirjassa on kiva piirroskuvitus, aina tilanteeseen sopiva, hyvin oivaltava kuva. Kuvien takana on Laura Salama. Kun on uponnut tarinaan ja sitten katsoo kuvaa, niin siitä saa ikään kuin pisteen tarinalle.
Vaikka ei olisi koskaan käynyt Helsingissä, eikä olisi mitään kuvaa siitä, missä Varjosaari on, niin ei haittaa, sillä Varjosaari on tarina ihmisistä, jotka ovat siellä asuneet, kappale historiaa eri ajoilta ja se tuntuu hyvältä lukea.
Varjosaari – piilossa, siellä Helsingin varjossa. Jotenkin toivoo, että se saisikin olla niin, vaan mitä tuleman pitää, sitä ei tiedä.