Varjo kannoillasi on hyvin perinteinen skandidekkari. Siinä on kymmenen vuotta sitten tapahtunut murha, jota kylmien tapausten tutkija Kristoffer Bark alkaa käsitellä ja jonka lonkerot alkavat vähitellen ulottua myös nykyhetkeen. Vanha tapaus, opettaja Emelien murha, on ollut peräti raaka, janssonilaisittain jopa harvinaisen raaka, sillä siitä sanotaan kirjan alkuosassa, että sen julmuus ylittää Jeesuksen kärsimyshistoriankin. Onneksi tapahtumissa ei vellota sentään kovin paljon.
Sitten Kristofferin kollegaa, pitkällä sairauslomalla olevaa Sara Bredowia, aletaan kiusata aivan samalla tavoin kuin Emelietä aikaisemmin. Voisiko asialla olla jälleen Emelien murhaaja näin pitkän ajan päästä? Jollei tapahtumiin puututa, odottaako Saraa sama karmea kohtalo kuin Emelietä?
Kuten sanottu, tämä kirja lähinnä kumartaa dekkariperinteille eikä pyrikään rikkomaan niitä. Onhan Anna Jansson hyvin ammattitaitoinen ja erittäin kokenut kirjailija; hänen dekkarikansalle tuttu Maria Wernistä kertova sarjansa käsitti yli kaksikymmentä osaa.
Jos perinteille kumarretaan kovin syvään, on vaarana syyllistyä kliseisiin, ja valitettavasti näin tapahtuu etenkin Kristofferin ja Saran henkilöhahmojen kohdalla. Kristoffer on karhea, mutta lopulta kuitenkin oikea alfauros, komea ja salaisuuksia sisällään pitävä, ja kirjailija kuvaa mielellään hänen mieleenkäyvää ulkonäköään. Sara välillä oikein raivostuttaa lukijaa: hän on kirjan sanoin kaunis ja nokkela ja älykäs ja hauska, mutta itse asiassa avuton reppana, jota on mahdoton uskoa poliisiksi. Tottakai peruspoliisit käyvät tauollaan ostamassa kioskista nakkeja ja perunamuusia, tuota perusruotsalaista katuruokaa. Mutta koska olemme naapurimaan dekkareissa tottuneet jo kanelipulliin ja Ballerina-kekseihin, eivät nakit ja muusi tunnu kovin kohtalokkaalta kliseelta.
Miten siis lopulta arvioisin Janssonin kirjan? Kaikesta huolimatta se oli melko mielenkiintoista luettavaa, ja ammattitaitoisen kirjailijan tekstiä kunnioitti ammattitaitoisen kääntäjän Sirkka-Liisa Sjöblomin suomennos.