Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nappasin tämän uuden fantasiasarjan luettavaksi ensisijaisesti perheen teinille, mutta sen verran tätä on kehuttu, että piti sitten itsekin lukea. Asiaa vielä auttoi GoodReadsista bongattu huomio siitä, että kakkososa on kuulemma vielä huimasti tätä ensimmäistä parempi.
Varjon ja riipuksen maailma on epämääräisen venäläinen fantasiamaailma, jossa Ravkan maata vaivaa sen halki kulkeva Kuilu, yönpimeä alue täynnä vaarallisia hirviöitä. Vuosisatoja sitten vahingossa syntyneen Kuilun hävittäminen on tärkeä tavoite ja siihen tarvittaisiin harvinaislaatuista auringonkutsujaa, joka voisi taikavoimillaan luoda hirviöt päihittävää valoa pimeyteen. Valtion taika-armeijalla on käytössään tulenkutsujia, tuulenkutsujia ja vedenkutsujia, mutta ei tällaista auringonkutsujaa.
Alina Starkov on orpolapsi, joka päätyy armeijaan kartanpiirtäjäksi. Alinan tie vie Kuiluun, jossa hirviöiden hyökkäyksen käydessä päälle Alinasta paljastuu uinuneita voimia – voisiko Alina olla kauan kaivattu auringonkutsuja? Alina kiidätetään pikavauhtia pääkaupunkiin, jossa hänen taikavoimiinsa perehdytään ja häntä koulutetaan käyttämään voimiaan Ravkan hyväksi. Lopulta asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista: kun Alinan voimat paljastuvat, paljastuu myös kaikenlaista pahuutta ja lopulta Alina joutuu vakavien valintojen eteen.
Paikka paikoin Varjo ja riipus oli varsin tavanomaista nuorisofantasiaa kaikkine tuttuine käänteineen. Kirjan alku oli kiinnostava, kun uuteen maailmaan pääsi tutustumaan. Keskivaihe, jossa käytiin läpi Alinan koulutusta ja elämää palatsissa latisti tunnelmaa aika lailla, mutta loppu onneksi käänsi vaikutelmaa myönteisemmäksi.
Kriittisempi lukija voi bongailla teoksesta YA-kirjallisuuden kliseitä, joita riittää viljalti, tai kummallisuuksia kirjan muka-venäläisessä maailmassa. Miksi Alinan nimi on Starkov eikä Starkova ja miksi kirjassa esiintyvä Morozova on mies nimeltään Ilja eikä nainen? Miksi kirjassa juopotellaan kvassilla, joka vastaa lähinnä kotikaljaa? Venäläinen vaikutelma jää lopulta aika pinnalliseksi, pääasiassa nimien tasolle.
Juonikuvio kolmiodraamoineen ja hyvän ja pahan välisine taisteluineen on kovin tavanomainen ja yllätyksetön. Alina on luonnollisesti ruma ja epävarma, eikä todellakaan kotonaan palatsin loisteessa, missä muut naiset vihaavat häntä. Alinan lemmenintressit ovat kuitenkin – tietysti – mitä kuumimpia uroita, toinen lapsuudesta tuttu läpeensä hyvä orpo ja toinen epäilyttävä, synkkä, vaarallinen ja luonnollisesti läpeensä himoittava juuri siksi. Kliseebingolomakkeita pääsee täyttämään useammankin.
Perheen teini, joka on tietysti lukenut aika paljon vähemmän tavanomaista nuortenfantasiaa, eikä ole ihan yhtä paljon genren kliseiden kyllästämä, piti Varjosta ja riipuksesta aika lailla, eli kohderyhmälleen kirja kyllä toimii ja tarina etenee menestyskirjalle sopivan sujuvasti ja vaivattomasti.
Alkuteos Shadow and Bone ilmestyi jo vuonna 2012. Syy sille, miksi Aula & Co on Grishaversumi-sarjan nyt napannut listoilleen, lienee Netflixin puolella: Eric Heissererin TV-sarjasovitus kirjoista tulee Netflixiin vuoden 2020 aikana.
