Tämä kirja oli kuin varjo, ei niin harmaa vaan niin kannoilla ja mukana koko ajan. Kun ei saanut sen siunaamaa rauhaa, ennen kuin kirja oli loppuun luettu.
Eppu Nuotio jatkaa ansiokasta dekkarisarjaansa aina vaan paremmin. Pii Marin tv-toimittajan työssään hilluu tässäkin kirjassa pääosassa. Poliisina Juha Heino ja tietysti kaikki muut poliisit. Lisäksi Varjossa on maahanmuuttajia.
Kirja alkaa karmaisevasti, kun päiväkotilapset löytävät naisen ruumiin. Sen jälkeen onkin sitten täysi meno päällä. Kuka on surmattu ja kuka on surmaaja, eli kaikki perusdekkarin ainekset. Eppu Nuotio kuljettaa lukijaa kuin pässiä narussa ja varsin mielellään lukija heittäytyy vietäväksi. Kirja ravistelee ja välillä olo on kuin räsynukella. Pistää ajattelemaan ja tarkistamaan omia kantojaan.
Kun kirjassa lähestytäään maaliviivaa, oli vaikeuksia olla ihan vaan coolina, sillä ainakin minulla oli pala kurkussa. Ihan niin, että jouduin oikein miettimään, että dekkariakos tässä luetaan. Kun laitoin kirjan kannet kiinni, vedet silmissä, lähetin ajatuksissani terveisiä Eppu Nuotiolle — kiitos kirjasta, Eppu!