Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua”, sanoo komisario Alex Recht Varjelijat -romaanin alussa. Onkin totta, että kirja kertoo harvinaisen epämiellyttävistä rikoksista, jos nyt sitten miellyttäviä murhia onkaan.
Kirja lähtee liikkeelle varsin perinteisin ottein: koiranulkoiluttaja löytää ruumiin, tai tarkemmin ottaen osia siitä. Käy ilmi, että haudattu torso kuuluu pari vuotta aiemmin kadonneelle Rebecca Trollelle. Alex Recht ja hänen työtoverinsa Fredrika Bergman ovat keskellä monimutkaista arvoitusta, johon tuntuu oudolla tavalla liittyvän myös Fredrikan avomies, kirjallisuuden professori Spencer Lagergren. Entä mikä osuus tapahtumiin on Thea Aldrinilla, vanhainkodissa asuvalla puhumattomalla lastenkirjailijalla?
Varjelijat on kolmas osa Fredrika Bergmanista kertovassa rikossarjassa; aiemmin ilmestyneet ovat Nukketalo (2010) ja Tuhatkaunot (2011). Kirjat voi toki lukea itsenäisinäkin. Fredrikan hahmo ei ehkä erityisemmin erotu ruotsalaisten naisetsivien monipäisestä joukosta, mutta Ohlssonin kirjat kokonaisuutena ovat lajin parhaimmistoa.
500-sivuinen rikosromaani voisi helposti tuntua ylimitoitetulta, mutta Varjelijat onnistuu hyvin pitämään jännityksen yllä. Henkilögalleria ei ole ylettömän suuri, ja kerronta on selkeää ja konstailematonta. Normaalien lukujen välissä on tehokkaita lyhyitä katkelmia poliisin sisäisen tutkinnan pöytäkirjoista. Jollain tavalla romaanin kuvaus on positiivisessa mielessä elokuvamaista, mikä sopiikin kokonaisuuteen, koska elokuvalla on tärkeä osuus kirjan tapahtumissa. Plussapuolelle laskisin myös sen, että huolimatta kirjassa käsitellyistä verisistä aiheista Ohlsson onnistuu olemaan kieriskelemättä raakuuksissa, ja kuitenkin pahuuden läsnäolo on käsinkosketeltava.
