Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kerran muuan metsästäjä lähti viidakkoon ampuakseen apinan. Kun hän oli päässyt tarpeeksi lähelle, hän meni suojaan puun taakse, kohotti kiväärinsä ja tähtäsi. Juuri kun hän oli painamaisillaan liipasinta, apina sanoi: ’Jos ammut minut, äitisi kuolee, ja jos annat olla, isäsi kuolee.’ Apina asettui paikalleen, mutusteli ruokaansa ja raapi itseään tyytyväisenä. Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit metsästäjä?”
Kuvittele eteesi tyhjä taulu. Kuvita se 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen sopivalla perheidyllillä, jossa lapset hymyilevät ja leikkivät äitinsä huoneessa. Nyt raatele tuo kauneus rumuudella; tee siitä inhottavin elementein kauhistuttava kokonaisuus, jossa ilo on vaihtunut suruun, pelkoon. Alat olla jo lähellä.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tällä kertaa annankin kuvakielen heti aluksi tehdä tehtävänsä. Kun oheista vuodelta 1897 peräisin olevaa Carl Larssonin vesivärimaalausta vertaa Varistyttö-teoksen kansikuvaan, pääsee kertaheitolla sukeltamaan syvälle siihen synkkyyteen, jonka seurassa on tähän lukuprosessiin ryhtyvän oltava valmis viettämään seuraavat nelisensataa sivua. Alkuperäismaalauksen idyllille voi heittää hyvästit; tuota valoa on turha tästä teoksesta lähteä etsimään – se ei loista edes tunnelin päässä.
Tällaiselle leijonanosan muille kuin dekkareille lukuajastaan omistavalle lukijalle Varistyttö oli oivallinen muistutus siitä, että näitäkin kannattaa silloin tällöin maistella. Tämä ainakin piti niin tiukasti epämiellyttävässä otteessaan, että sen käsistä laskeminen tuntui miltei mahdottomalta. Toisaalta samanaikaisesti näiden hirveyksien äärellä ei mitään olisi tehnyt mieluummin. Kauhistuttavan koukuttavaa. No, tiedossa on nykydekkareille ominaiseen tapaan trilogia ja jatkoa siis seuraa, hyvä niin.
Yksityisterapeutti Sofia Zetterlund saa asiakkaakseen isänsä hyväksikäytön seurauksena traumatisoituneen Victoria Bergmanin. Samanaikaisesti hänen vastaanotolleen ajautuu myös Samuel Bai, entinen lapsisotilas Sierra Leonesta. Samalla kun Victoria sekä Samuel pikku hiljaa avaavat terapeutilleen muistojensa arkkuja ja sitä myöten riisuutuvat suojakuoristaan pyytää rikoskomisario Jeanette Kihlberg Sofian apua. Pian Sofia huomaakin löytävänsä itsensä keskeltä kammottavaa rikosvyyhteä, jossa pikkupoikia toistensa jälkeen löytyy kidutettuina ja surmattuina ympäri Tukholmaa.
Erik Axl Sund, kirjailijanimimerkki, jonka taakse on kätkeytynyt ruotsalaisparivaljakko Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist, on kirjoittanut pelottavan avausosan palkittuun trilogiaan, joka kantaa Victoria Bergmanin nimeä. Itse pidin tästä kirjasta suunnattomasti. En niinkään sen kuvailemista hirmutöistä, vaan tavasta, jolla se oli kirjoitettu. Teoksessa psykologinen jännitys ja piinallisuus säilyttävät ensisijaisen asemansa alusta loppuun ja keskeiset henkilöhahmot kiedotaan trilleriin nerokkaasti ja ennalta-arvaamattomalla tavalla.
Ja se loppu: Lukijalle ei jätetä vaihtoehtoja, tätä on saatava lisää! Suosittelen.
