Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On vappuaatto Berliinissä ja koko kaupunki valmistautuu juhlimaan, jokainen asukas tietenkin omalla tavallaan. Poliisi on varautunut mellakoihin, eikä ehkä aivan turhaan… Eräs vanha nainen muuttaa pois pitkäaikaisesta kodistaan vanhusten asuintaloon sekä muistelee menneitä. Muuttolaatikkonsakin hän nimeää kätevästi vanhojen naapureiden mukaan.
Annja Kobe lopettaa elämisensä väärän henkilöllisyyden turvin, onneksi tilalle löytyy jossain vaiheessa toinen. On syytäkin, sillä jäädytetty isä pitää saada uuteen turvaan nopeasti. Onneksi tähän löytyy apua. Muutto sujuu, mutta henkilöllisyydet tapaavat toisensa lopulta ikävämmässä tilanteessa. Toisaalla taas nuoret suunnittelevat omiaan, eräs koululainen seikkailee junalla ja käyttää äitinsä kenkiä. Äiti puolestaan käyttää rahat maaliin ja aikansa taiteen tekemiseen sekä alkoholiin, tragedia lapselle – mutta kuka voi tuomita tässä kaupungissa ja maailmassa ketään.
Ihmisiä sekä heidän tarinoitaan liittyy mukaan aina lisää, sitä mukaa kuin heidän tiensä sekä kaupungin julkiset paikat ja tapahtumat vyöryvät esiin paljastavina löydöksinä kaasumittarintarkastajan työpisteissä, pizzeriassa, takseissa, sairaalassa sekä työvoimatoimiston jonossa; kaikkialla ympäri suurta kaupunkia.
Vappuaatto on äärettömän runsas ja rönsyilee ympäriinsä. Aluksi jopa hieman hengästyttävän runsaasti, kunnes selviää jokaisen tapaamisen ja vihjeen arvo. Kaikki vaikuttaa tavallaan kaikkeen ja jokainen on sidoksissa johonkin toiseen. Kirja kertoo Berliinistä sen asukkaiden silmin; vanhoista toisen maailmansodan tuhot vielä muistavista pioneereihin kuuluneen keski-ikäisen mieleen muistuvista paradokseista aina nykynuoren omiin harrastuksiin asti. Se kertoo osseista sekä aikanaan Länteen loikanneista tai siellä asuvista, jotka eivät vain jostain syystä ole pärjänneet kilpailuyhteiskunnan oudoissa pyörteissä. Se kertoo, millaista on elää nykyään ilman oikeaa henkilöllisyyttä, ilman työtä ja ilman vakituista osoitetta. Se antaa kuvan elävästä, hengittävästä ja täynnä tapahtumia olevasta suurkaupungista, jossa mikään ei enää ihmetytä.
Itse pidin tästä kirjasta kovasti. Tämä on selkeä kannanotto myös siihen, että nykyään monesta on ”trendikästä viettää pitkä viikonloppu Berliinissä”. Aivan – suosittelen myös sellaista, mutta kannattaisiko poiketa niiltä tutuilta kaduilta hieman sivummalle, käydä vanhoissa lähiöissä sekä ottaa ihan oikeasti selvää asuinrakenteesta sekä todellisuudesta, jota suuri osa vähätuloisimmista elää tänäkin päivänä, silti nauttien kaupungista ja sen tarjoamista hurjista mahdollisuuksista.
Hieno romaani, toivottavasti Annett Gröschnerin muutkin teokset suomennetaan lähiaikoina!