Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tutustuin George Saundersin tuotantoon loistavan moniäänisen Lincoln bardossa -romaanin myötä. Amerikkalaiskirjailijan omaperäinen ote ja viistot aihevalinnat jatkuvat novellikokoelmassa Vapautuksen päivä. Teoksen novelleista osa on julkaistu muutaman viime vuoden aikana The New Yorkerissa, osa on kokonaan uusia.
Kirjan aloittava pitkä niminovelli on luultavasti parasta, mitä olen koko vuonna lukenut. Seinään kiinnitetyistä Puhujista, joiden mieliä manipuloidaan elektronisesti, kertovassa tarinassa on todella huima ilmapiiri, painostava mutta kovin kiehtova. Saunders ei tee kertomuksesta helppoa kenellekään: ei lukijalle, ei kirjoittajalle, eikä myöskään kertomuksen hahmoille, mutta vähitellen lukijalle avautuvaan skenaarioon haluaa sukeltaa yhä syvemmälle. Intensiivinen novelli pitää huiman jännitteen yllä koko 70 sivun mitalta. Kerta kaikkiaan loistava tarina, ja millä tavalla kirjoitettu!
Myöhemmin kokoelmassa vastaan tuleva Paha henki on Vapautuksen päivän selkeä sisarteos. Myös siinä ollaan sisällä aivan oman logiikkansa mukaan toimivassa tiiviissä ja suljetussa yhteisössä. Dystopian läpi tihkuu tässä tarinassa vähemmän huumoria kuin niminovellissa. Edelleen Elliott Spencer ammentaa samasta puhdistetun mielen ja aivopesun laarista kuin nämä kaksi muuta. Tyyliltään se on vielä kokeilevampi.
Myös tyyliltään keskenään samankaltaiset Työjuttu ja Äitienpäivä kannattaa nostaa vahvasta kokonaisuudesta erikseen esille. Saunders osaa jatkuvasti yllättää nopeilla tilanteiden ja näkökulmien vaihdoillaan. Saman asian eri puolet etenevät päällekkäin ja limittäin, luoden aivan eri kuvan dramaattisiksi käyvistä tilanteista ja niiden motiiveista.
Vapautuksen päivä on hieno novellikokoelma, jossa riittää ajateltavaa pitkäksi ajaksi. Pisteliästä satiiria ja mielikuvituksellisia asetelmia ei tästä puutu. Täysosumasuositus!
