44 vuotta ilmestymisensä jälkeen suomennettu esikoisteos jäi omana aikanaan pimentoon. Tuolloin 26-vuotias John Irving sai kirjoittaa vielä toiset kaksi (Vesimies, 1972 ja Välisarjan avioliitto, 1974) vähemmän merkittävää teosta, ennen kuin Garpin maailma vuonna 1978 niin sanotusti räjäytti pankin.
Vapauttakaa karhut! on kummallinen tarina nuorten miesten moottoripyöräseikkailusta 1960-luvun Itävallassa ja Siegfried Javotnikista, ”tyhjänpäiväisestä runoilijasta jonka runokorva on lukossa” sekä hänen hankkeestaan eläinten vapautusrintaman johtohahmona.
Etupäässä Wienin eläintarhaan sijoittuva kertomus saa rinnalleen edellä mainitun nuoren miehen, aforistin, tarkoin valikoidun omaelämäkerran, jota en hyvästä tahdostani huolimatta voi kehua mielenkiintoiseksi. Sama negatiivinen tosiasia leijuu valitettavasti kauttaaltaan teoksen yllä. Vaikka Irvingin myöhemmästä tuotannosta tutuksi tullut loistava tarinaniskijän ja tietynlaisen, minua miellyttävän tunnelman luomisen taito ajoittain onnistuu murtautumaan esiin myös tämän romaanin sivuilta, on lopputulos sitä luokkaa, että en ihmettele kirjailijan maailmanmaineeseen nousun vielä sen myötä jääneen toteutumatta.
Mikäli John Irving kirjailijana miellyttää tai kiinnostaa suosittelen tarttumaan myös tähän teokseen. Kantavana ajatuksena voisi olla vaikkapa mistä kaikki alkoi, sillä harvempi meistä kuitenkaan on seppä syntyessään. Ja kuten sanottu, tuulahdus irvingmaista fantastista lapsenomaisuutta ja tragikoomisuutta on eittämättä luvassa; liikutaan toden ja tarun rajamailla, tavataan karhuja ja kohdataan kuolema – yllättävä sellainen.