Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kasvattajavanhempi (viisas vanhempi) asettaa lapselle rajoja, kun taas kaverivanhempi luovuttaa päätösvallan lapselle ja pyrkii olemaan lapselleen mahdollisimman paljon mieliksi.”
Miksi olla mieliksi (eli antaa periksi)? Oma kiire, uupumus, väsymys, vastareaktio kokemuksiin omista vanhemmista, epämiellyttävien tilanteiden välttely ja niin edelleen.
Kasvattaja Jarno Paalasmaa, rehtori ja kasvatustutkija, ottaa tiukan ja selkeän kasvatusotteen: muutamista perusasioista ei käy tinkiminen, ei ole lipsumista. Lapsi ei ole pieni aikuinen, vaan aikuisuutta kohti kehittyvä lapsi, jota on ohjattava ja kasvatettava huomioiden, että ”kasvatuksen tehtävä ei ole vain sopeuttaa vaan kasvattaa vapauteen, synnyttää luovaa altista mieltä”.
Vapaus ja rajat -kirja on selkeä opaskirja vanhemmille kasvatuksesta ja kasvattamisesta, johdatus oikealle tielle epävarmuuden ryteiköstä. On asioita, jotka eivät ole neuvoteltavissa. Joissakin perusasioissa on oltava ”määräri”, jota termiä toinen kasvatusalan asiantuntija Marjatta Kalliola käytti HS:n haastattelussa. Monessa muussa asiassa on sitten varaa neuvotella.
Paalasmaa antaa arkikäytäntöihin ”miespenttalana” yksityiskohtaisia selkeitä ohjeita, joita noudattamalla moni homma hoituu kun ne muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Paalasmaa jakaa noita kasvatusohjeita varhaislapsuudesta aina aikuistumisen kynnykselle.
Luonto ja lukeminenhan siellä kasvualustan etujoukoissa painottuvat. Ja vastuullinen vapaus.
Humanistinen kasvatusajattelu puolustaa vapautta toimia lapsilähtöisesti, se ei lähde liikkeelle, kuten peruskoulultakin näyttää osin vaadittavan, yhteiskunnan valtarakenteiden painotuksesta eli tehokkuus-, talous- ja hyötynäkökulma edellä.
Siinä kirjan selkeille ohjeille lähtökohta: humanistinen perusta kasvatuksen ja sivistyksen perimmäisistä arvoista ja tavoitteista. Näin ollen kasvatusalan klassikkonimet nousevat taas ansaitusti historian hämäristä esille: Rousseau, Dewey, Freinet, Pestalozzi, Freire, Steiner, Montessori, Neil ja niin edelleen. Eikä Paalasmaa kirjan loppuosan filosofoinnissa unohda myöskään kansakoulumme isää Uno Cygnaeusta, joka:
— pestalozzilaisittain muotoili, ihminen ei ole pelkkä pää, vaan sillä on myös sydän ja kädet. Näin korostuu kokonaisvaltainen sivistys, johon liittyy toiminnallinen, taiteellinen ja tieteellinen ulottuvuus.