Ensimmäisestä Idols-kaudesta Nanna Mikkonen jäi pirteänä tuomarikaartilaisena mieleen. Hänen uutta kirjaansa lukiessani yllätyin, kuinka paljon haasteita hän on joutunut kohtaamaan elämässään. Jo nuorena epämääräiset kivut olivat osa hänen arkeaan ja vain 25-vuotiaana lääkäri teki ennusteen alkavasta suolistosyövästä. Mikään ei ollut hyvin, kun negatiivinen mieli sai toistaa päivästä toiseen, että ”Minusta ei ole mihinkään.” Riittämättömyytensä kanssa kipuillut epävarma nuori loi myöhempinä vuosina uraa niin musiikki-, mainos- kuin muotimaailmassakin.
Jo varhain Nanna Mikkonen lähti hakemaan työkaluja, joilla voisi parantaa oloaan. Hän halusi ymmärtää pahan olonsa syitä ja saada apua. Hän kiinnostui meditoinnista ja mindfullnessista, opiskeli vyöhyketerapiaa ja osallistui retriitteihin. Hän luki paljon kirjallisuutta alitajunnan voimasta ja ymmärsi, miten vahvasti negatiivisuus piti häntä vallassaan ja esti paranemista. Tahto parempaan oli yhä niin vahva, että hän oli valmis matkustamaan vaikka ”maan ääriin” löytääkseen kaipaamansa vastaukset. Nanna Mikkonen vietti vuosia maailmalla; Thaimaassa, Japanissa, Intiassa – ja löysi oman polkunsa onnellisuuteen ja tasapainoiseen hyvinvointiin. Siitä hyvästään hän haluaa jakaa myös kirjansa lukijoille ja herätellä muitakin olemaan itselleen läsnä ja elämään omien arvojensa mukaista elämää.
Kirjan oivallukset eivät sinänsä ole uutta. Silti se on inspiroiva matkakirja löytämisestä ja henkisestä kasvusta. Se on yhden ihmisen ainutlaatuinen matka, jonka hän haluaa jakaa kanssakulkijoidensa avuksi ja avata uusia näkökulmia elämäniloon ja mielenrauhaan. Oman eksoottisen ripauksensa tuovat kuvaukset vuosista maailmalla. Hänellä on ollut rohkeutta lähteä ja heittäytyä uuteen, josta päällimmäisenä esimerkkinä on yrityksen perustaminen Intiassa.
Kirjan kauniit kuvat vahvistavat tekstin sanomaa. Kirjan harjoitukset ovat hyvin valikoituja ja vakuuttavia, eivätkä vie liikaa tilaa Nanna Mikkosen tarinalta, joka kyllä puhuu omasta puolestaan.