Irakilaissyntyinen Hassan Blasim on noussut suureen arvostukseen erityisesti Englannissa. Suomalaisittain tämä jopa arvostettua The Independent -lehden Foreign Fiction Prizea tavoitellut kirjailija on harvinaisen kiinnostava tuttavuus, sillä Blasim asuu tällä hetkellä Tampereella Pispalassa. Yhteys Suomeen näkyy muutamassa Vapaudenaukion mielipuolen novelleista, joista itse asiassa kaksi löytyykin vain teoksen suomalaisesta laitoksesta.
Blasimin novellit ovat aiheiltaan monipuolisia: pakomatka Berliiniin rekassa, naamalle väkisin piintynyt hymy, unet ja painajaiset, murhan taiteellisia arvoja korostava terroristiryhmä ja niin edelleen. Lähes kaikkiin novelleihin Blasim on varannut jonkin yllätyksen loppuun. Monet tarinat kääntyvätkin vielä viimeisillä riveillä aivan vastakkaiseen näkökulmaan.
Vapaudenaukion mielipuoli on väkevä novellikokoelma sotien ja terrorin repimästä Irakista. Blasim kirjoittaa kuolemanvakavista aiheistaan väliin makaaberia mustaa huumoriakin tarjoillen, mutta sellaisista näkökulmista, että lukijan on pakko pysähtyä miettimään, mitä ihmettä hän juuri luki. Blasim ei sorru surkuttelemaan syntymämaansa kovaa kohtaloa, vaan käyttää sitä miljöönä ja taustana varsin vaihteleville tarinoilleen. Ennen kaikkea Blasim kirjoittaa hyvin.
Hassan Blasimia on verrattu arvioissa mm. Nikolai Gogoliin ja Franz Kafkaan, ja nämä ovatkin melko hyviä osumia — sen verran omituisia surrealistissävyisiä tarinoita Blasim kirjoittaa. Jatkuvasti läsnä on myös järjestelmällinen väkivalta tai ainakin sen uhka, mikä tuo minulle mieleen myös Daniil Harmsin. Mutta Blasimilla on ehdottomasti oma vahva kertojanääni, joka tulee ottaneeksi vähintään rivien välissä kantaa myös Lähi-Idän konflikteihin ja jatkuviin levottomuuksiin. Tätä kelpaa suositella!