Kiinalainen nobelisti Gao Xingjian kuvaa Vapaan miehen raamatussa elämää Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana. Kulttuurivallankumouksen on oltava yksi hurjimmista mullistuksista, sen verran tehokkaasti siinä sekoitettiin kokonaisen ison valtion ihmisten elämää ja asemia poliittisella vainoharhaisuudella ja väkivaltaisella terrorismilla.
Vuosituhannen vaihteessa ilmestyneen kirjan kehyksenä on Gaoa muistuttavan päähenkilön vierailu Hongkongissa vähän ennen vallanvaihdosta Iso-Britannialta Kiinalle. Huoli Hongkongin tulevaisuudesta ja paneskelu saksanjuutalaisen Margaretin kanssa ajaa päähenkilön muistelemaan ahdistavia kulttuurivallankumouksen aikaisia tapahtumia, jotka tämä oikeastaan haluaisi vain unohtaa.
Tämän kaiken mielivaltaisuuden ja hulluuden kuvaajana Gao onnistuu hyvin. Jossain määrin epäilemättä omaelämäkerralliset kokemukset komennuksista uudelleenkoulutukseen maaseudulle ja kaikesta siitä mielipuolisuudesta, jota kulttuurivallankumous sai aikaan, ovat vaikuttavia ja ahdistavia.
Vapaan miehen raamattu oli lukukokemuksena vähän raskas ja kun loppua kohden useammassakin kohdassa huomasin lähinnä odottelevani, että kirja loppuu ja pääsen seuraavan kirjan pariin, kirjaa on vaikea nostaa aivan huippukokemukseksi. Kirjan naiskuva, esimerkiksi, tökki pahemman kerran: Gao lähinnä esineellistää naisia seksihimojensa kohteeksi, naisilla ei ole juurikaan muuta merkitystä kuin toimia potentiaalisina seksikumppaneina, toisinaan raiskausta lähentelevällä päällekäyvyydellä.
Paikoin kirja osuu nasevasti siihen, miten ihmisen ajattelua ei lopultakaan voi kahlita. Vaikka Mao kuinka käskee miten kaikkien kiinalaisten on ajateltava ja miten toisinajattelusta rankaistaan lopulta kuolemalla, kenelläkään ei kuitenkaan lopulta ole valtaa määrätä ihmisen ajattelusta. Vapaus on lopulta tärkeintä. Jos kulttuurivallankumous on aiheena kiinnostava, Vapaan miehen raamattu kyllä kertoo siitä ansiokkaasti, puutteistaan huolimatta.