Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Musiikkikriitikko Reger on kutsunut ystävänsä Atzbacherin Wienin taidehistorialliseen museoon lauantaina. Se on ennenkuulumatonta: he tapasivat museossa viimeksi perjantaina, eikä Reger koskaan käy museossa kahtena päivänä peräkkäin, saati sitten lauantaina. Ei, Reger istuu paikallaan Bordone-salissa Tintoretton Valkopartaisen miehen edessä joka toinen päivä, eikä koskaan lauantaisin.
Atzbacher saapuu paikalle hyvissä ajoin ja asettuu viereiseen Sebastiano-saliin tarkkaillakseen Regeriä kaikessa rauhassa tämän huomaamatta. Reger on katkera vanha mies, joka tuntuu vihaavan ja halveksivan kaikkea – aivan kaikkea. Lukija jää kuin höyryjyrän alle, kun Reger antaa palaa kaiken sen, mikä maailmassa on vialla. Bernhard kirjoittaa pitkiä lauseita, eikä tekstiä ole pätkitty kappaleiksi. Vuodatus on hengästyttävää.
Salin vartijalle nimeltä Irrsigler (etunimi Jenö!), jonka Reger tuntee kolmenkymmenen vuoden takaa ja jonka kanssa itsellänikin on aina (peräti kaksikymmentä vuotta) ollut hyvät välit, olin pienellä kädenliikkeellä ilmaissut haluni tarkkailla Regeriä häiriöttä, ja joka kerran kun Irrsigler ilmaantui, säännöllisesti kuin kello, hän käyttäytyi kuin minua ei olisikaan, ja käyttäytyi kuin Regeriä ei olisikaan, kun taas hän itse, Irrsigler, tehtävälleen uskollisena tutkaili museovieraita, joita lauantaipäivän ilmaiseen sisäänpääsyyn nähden oli käsittämättömän niukasti, omalla totutulla tavallaan, joka tuntuu epämiellyttävältä jokaisesta joka ei Irrsigleriä tunne.
Suomentaja Tarja Roinilalle hatunnosto hienosta työstä. Teksti on hienoa, siinä on kaiken hengästyttävän vuodatuksen takana hienoa rytmiä. Roinila on myös kirjoittanut kirjan saatteeksi erinomaisen mielenkiintoiset jälkisanat.
Kirjan lopussa selviää, miksi Reger kutsui Atzbacherin paikalle. Syy on yllättävä, mutta lopettaa kirjan hienosti. Vanhat mestarit on viehättävä kirja ja vaikka Reger vaikuttaakin alkuun sietämättömältä hapannaamalta, vihaisen räiskynnän alta paljastuu pikkuhiljaa traaginen ja suorastaan sympaattinen hahmo. Vanhat mestarit on hieman raskasta luettavaa muotonsa vuoksi, mutta sisällön vuoksi suosittelen lämpimästi.
