Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ei päivää ilman uutista Ukrainan kriisistä. Venäjä keikkuu otsikoissa kärkisijoilla, kun listataan päivänpolttavia puheenaiheita. Paljosta esilläolostaan huolimatta se on myös hankalaselkoinen, erilainen ja pitkän historian omaava oma maailmansa, jota on vaikea ymmärtää. Puhutaan jopa Venäjän erityistiestä. Timo Vihavaisen kirja Vanhan Venäjän paluu pureutuu valaisemaan juuri tuota ydintä tapahtumien takana – niin maan historiaa, kansanluonnetta kuin nykytilannetta ja vähän tulevaisuuttakin.
Vanhan Venäjän paluu koostuu esseistä, joista osa on julkaistu aiemmin Kanava-lehdessä tai Vihavaisen blogissa. Kirjassa katsotaan tämän päivän venäläisyyttä ja Venäjän nykytilaa kaukaa historian perspektiivistä. Lännen näkökulmasta kehityksessä on taantumuksellisuutta ja laajentumishakuisuutta. Vihavainen näkee Venäjän nykyisissä arvoissa ja asenteissa yhtäläisyyksiä aina tsaarien Venäjän aikaan. Itänaapurimme on kääntänyt katseensa menneeseen, enemmänkin kohti vanhaa Venäjää kuin Neuvostoliittoa. Toteamus ei ole yksiselitteinen, sillä maan vaiheikkaassa historiankulussa ”vanha” Venäjäkin on eri aikoina tarkoittanut eri asiaa. Entä kun puhutaan Kiovan Venäjästä, Moskovan Venäjästä ja Pietarin Venäjästä? Venäjä on tyypillisesti tukeutunut vahvaan keskusvaltaan ja siten myös kulloinkin vallassa ollut johtaja on lyönyt omat puumerkkinsä aikakauteen yksinvaltiaan elkein.
Putinin tavoitteena ovat olleet tiiviimmät suhteet itä-Euroopan maihin ja Keski-Aasiaan. Venäjä on ajanut kunnianhimoisesti Euraasian liiton hanketta, vastineena Euroopan unionille. Onnistuessaan veljeskansojen tiivis yhteistyö loisi alueesta geopoliittisen vaikuttajan ja talousmahdin. Toisaalta puhutaan myös käsitteestä ”Venäjän maiden kokoaminen”, joka sekin hakee pohjaa naapurikansojen suhteista historian kartalla. Järeämmätkin keinot katsotaan Venäjällä oikeutetuiksi, jos ja kun entiset neuvostotasavallat osoittavat länsimielisyyttä. Ristiriitaista Venäjän historiasta tekee myös sykleittäin pyrkimys kohti Eurooppaa ja eurooppalaisuutta ja siitä pois; juuri tätä kansallista erityislaatuisuutta ja sen seurauksia Vihavainen mielestäni tuo kirjassaan hyvin esiin.
Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Vanhan Venäjän paluu on mielenkiintoinen tietopaketti, joka käsittelee laajasti naapurimme niin historiaa ja politiikkaa kuin klassista venäläistä kaunokirjallisuutta ja yhteiskuntarakenteitakin. Se on haastavaa mutta palkitsevaa luettavaa; Vihavaisen suorasukainen tyyli ja kunnioitusta herättävä asiantuntemus saa minut kaipaamaan kouluaikojen historiantunteja.
Historian Ystäväin Liitto valitsi kirjan vuoden 2014 historiateokseksi, jonka maininnan se ajankohtaisuutensa ja sisällöllisen kokonaisuutensa vuoksi perustellusti ansaitsee.
