Sympaattinen on sana, joka tulee ensimmäisenä mieleen miettiessä kuinka tätä kirjaa kuvaisi. Kerronta on päiväkirjamaista, mutta siitä huolimatta se muodostaa selkeän tarinan. Suurta actionia ei sivuilta löydy, mutta omalla tavallaan vanhan rouvan matka on suuri meriseikkailu.
Rahtilaivan rutiinit ja etenkin ruokailutilanteet tulevat nopeasti tutuiksi. Samoin Villan ajatusmaailma, joka on välillä hyvinkin suoraviivainen. Hän ei epäröi kertoa lukijoille, mitä muista laivalla olevista ihmisistä tai heidän toiminnastaan ajattelee.
Kirja tempaisee yllättävän tiukalla otteella mukaansa. Sitä alkaa odottaa, että millainen sää seuraavana päivänä on ja mitä huomenna tapahtuu. Maissa käynnit ovat jostain syystä aivan kuin kylässä käyntejä. Kirjan kotina on laiva ja pihapiirinä meri.
Kirjan otsikon ei kannata antaa hämätä. Kyllä tätä kelpasi reilun kolmekymppisen miehenkin lukea.
Olen yhdellä matkalla ja kaihoilen toisia – hullu ihminen.