Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt teki sen verran vaikutuksen, että lainasin kirjastosta Erpenbeckin aikaisempaa suomennettua tuotantoa. Ensin luettavaksi pääsi pienoisromaani Vanhan lapsen tarina, Erpenbeckin esikoisteos, joka kertoo omituisen 14-vuotiaan tytön tarinan.
Tyttö löytyy kadulta ämpäri kädessään. Kysyttäessä tyttö osaa kertoa ikänsä, mutta ei muuta – mitään muuta tytöstä ei irtoa vaikka kuinka yritetään. Niinpä tyttö viedään lastenkotiin.
Lastenkodissa tytöstä yrittävät saada kiinni niin opettajat kuin toiset lapset. Paljon ei irtoa: ei juuri puhetta, ei oikein itsenäistä ajattelua, ei mitään. Pikkuhiljaa arvostusta alkaa kuitenkin kehittyä: mykkä on luotettava, mykkä ei lavertele. Alistuva uskollisuus luo tytölle roolin, jonka sisällä hän voi olla, mitä on.
Unohtumisen päälle alkaa rakentua identiteetti, joka perustuu laitoksen tarjoamaan vapauteen valinnoista. Tässä voinee halutessaan nähdä symboliikkaa elämästä laitosmaisessa valtiossa, kuten Erpenbeckin kotimaassa Itä-Saksassa.
Aivan varmaa on, että kirjan symboliikasta on mahdollista lukea monenlaisia tarinoita, mitä nyt kukin haluaa – ja jos ei symboliikasta niin perusta, lukukokemus voi jäädä vähän vaivaannuttavaksi ja vieraannuttavaksi.
