Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nimessä on kolme sanaa: vanha, nainen ja tanssii. Kansikuvien perusteella voisi olettaa kirjan pääpainon olevan kahdessa viimeisessä eli nainen tanssii. Takakannen teksti paljastaa, että näin ei ole vaan kirjassa käsitellään nimenomaan vanhaa tai vanhenevaa naista, joka tanssii. Naista, joka voi minkä ikäisenä tahansa elää täyttä elämää. Takakannen tekstin mukaan kirja ei tarjoa vertaiskertomuksia vain vanheneville naisille vaan ”että hekin, jotka eivät vielä ole vanhoja, tajuaisivat haluavansa jonain päivän sellaiseksi.”
Kirjan kirjoittanut toimittaja, kirjailija ja feministi Eveliina Talvitie harrasti nuorena pitkään tanssia. Hän kirjoittaa, että tanssien hän tiedosti kehonsa ja toisaalta unohti itsensä. ”Tanssista on jäänyt jälki sekä kehooni että mieleeni. Näen vieläkin toisinaan unta siitä, että tanssin kuin myrsky…!” Kirjan kansiin Talvitie on kuvattu upeissa tanssiasennoissa, jalka nousee vielä 20 vuotta aktiiviharrastamisen jälkeenkin.
”Tanssi kun on kipuja ja huolia, tanssi kun olet yksinäinen. Tanssiminen auttaa.” Näin Talvitie lainaa tanssia rakastanutta kanadalaista kirjailija Margaret Laurencea (1926-1987). Laurencen mukaan vanhojen naisten tanssissa on kyse metaforasta, elämän metaforasta. On ystävyyden, työn, toivon, jatkuvuuden ja sukupolvia yhteen sitovaa tanssia. Tanssilla voi ilmaista sekä surun että ilon tunteita.
Talvitie halusi kirjallaan osoittaa, että vanheneva nainen voi olla ”ylpeästi vanha sen sijaan että taisteltaisiin vanhenemista vastaan”. Että nainen voisi löytää oman rytminsä ja voimaantumiskeinonsa minkä ikäisenä tahansa. Että nainen voisi näyttää ikäiseltään eikä kauneuskirurgialla parannellulta ja ”ankansuiselta barbilta”, kuten toimitusjohtaja Laila Snellman, yksi Talvitien haastatelluista toteaa. Snellmanin mielestä esimerkiksi 67-vuotias Isabella Rosselini on kaunis velttoineen, helttoineen, kaikkineen. ”Mä en aio tehdä kasvoilleni mitään. En ota edes filtteriä Instagramiin.”, toteaa Snellman.
Kirjaansa Talvitie haastatteli 11 eri-ikäistä, vanhenevaa naista, joille tanssi on ollut joko ammatti tai harrastus. Laila Snellmanin lisäksi he ovat: tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén, psykologi Pirkko Lahti, kirjailija ja kuvataitelija Katariina Souri, toimittaja Marketta Mattila, toimittaja Raisa Rauhamaa, elokuvafestivaalin johtaja Leena Pasanen, entinen Pamin puheenjohtaja Ann Selin, näyttelijä Anu Sinisalo, toimittaja Pirkko Arstila ja näyttelijä Seela Sella.
Talvitie kertoo myös itsestään, millaista on ylittää viidenkympin rajapyykki.
Minkä ikäinen nainen on vanha: 50 vai 60 vai 80-vuotias?
Yksi haastattelupyynnön saanut 62-vuotias johtaja vastaa kieltäytymällä, koska ”en koe itseäni vanhaksi!”. Johtajanaisen ärsyyntynyt reaktio saa Talvitien jopa pohtimaan, ”onko ihan viisasta kirjoittaa kirjaa vanhoista naisista. Miten käy minun itseni? Herraisä! Jos nimeni läväytetään kanteen, jossa lukee vanha nainen, paljastan miten minulle on käynyt. Muuten saattaisin onnistua pitämään asian salassa ainakin itseltäni.” Hän miettii, olisiko jopa parempi, jos kirjan nimi olisi Nainen tanssii ja alaotsikkona Askelmerkkejä ikuiseen nuoruuteen.
Onneksi Talvitie ei muuttanut nimeä.
Kukin haastatelluista kertoo varsin rehellisen tuntuisesti omista kokemuksistaan, elämästään ja suhtautumisestaan iän tuomiin muutoksiin. Näin Essi Sirén: ”Kun täytin 35 vuotta, mietin, olenko vanha, voinko esiintyä enää. Nyt 71-vuotiaan haluan esiintyä enemmän kuin koskaan. Minulla on hyvä olo itseni kanssa…”
Nainen ei hänen mielestään muutu vanhemmiten näkymättämäksi. ”Olen varmaan ollut näkymätön mutta en ole enää.”
”Tässä iässä mulla ei ole mitään rajaa, mitä näytellä. Kaikenikäiset Seelat on mun sisällä. Ne on mun käyttövara. Mä en ole mikään seniori enkä mikään hörönlörö. Olen vanha ihminen.”, toteaa Seela Sella. Ylpeästi vanhoja naisia Talvitie sanoo lähteneensä etsimään ja löytäneensä heitä, mestarillinen Seela Sella yhtenä parhaimmista. Vaikka Sella myöntää olevansa vanha, se ei tarkoita, että hän hyppäisi pois elämän kelkasta. Edelleen 83-vuotiaana hän kiertää ja esiintyy ympäri maata kuin rocktähti. Kaikki se, mitä hän on elänyt, kokenut, lukenut, kuullut, ajatellut on pohjana kaikelle hänen toiminnalleen ja roolisuorituksilleen. Niin myös huikealle roolille, jossa hän esittää natsidiktaattoria Adolf Hitleriä.
Mitä harmaat hiukset merkitsevät naiselle ja mitä miehelle? Ovatko vanhat naiset ja vanhat miehet tasa-arvoisia? Tai naiset ja miehet ylipäätään?
Nuo tasa-arvon kysymykset pilkistelevät esiin kautta kirjan. Ja kyllä: monet ovat sitä mieltä, että harmaat hiukset ovat eri asia miehelle kuin naiselle. Ja ei: vanhat naiset eivät ole tasa-arvoisia vanhojen miesten kanssa.
”Senhän takia me saatiin kenkää, kun me ollaan vanhoja muijia eikä edes mediapersoonia vaan toimittajia. Ihan selvä juttu”, Mattila täräyttää kirjassa. Toimittajien Marketta Mattilan ja Raisa Rauhamaan tasa-arvoiseen tekemiseen perustuva yhteistyö oli alkanut jo 1990-luvun alussa Radio Mafiassa. Jatkui sitten television Kaken pesulassa ja Voimalassa. Kun Voimala 2012 lopetettiin, varsinaista syytä ei Rauhamaan tivaamisesta huolimatta kerrottu. Parivaljakko päätyi tuohon Mattilan tulkintaan, vanhat muijat saavat kenkää.
Eveliina Talvitie kirjoittaa elävästi, kiinnostavasti ja kantaaottavasti. Hän itse ei ole piiloutunut sivusta seuraavaksi nimettömäksi toimittaja-kirjailijaksi vaan on mukana elävänä ja kantaa ottavana vanhana tanssivana naisena. Tähän kirjaan tyyli sopii mielestäni erinomaisesti.
Suosittelen!